Paikallisessa alppikylassa

Tiistaina palasin Uruguaysta takaisin Buenos Airesiin. Markus Kalela, koulukaveri joka myos on tulossa Santiagoon opiskelemaan, oli saapunut muutamaa paivaa ennen Yhdysvalloista ja Brasiliasta Buenos Airesiin. Markus oli ostanut meille bussiliput seuraavaksi paivaksi Buenos Airesista Barilocheen. Aamulla ennen 22h bussimatkaa oli pakko kayda hakemassa kaupasta lamminta vaatetta, sen verran kesaisiksi totesin oman varustukseni. Niinpa, retkeilykaupan kautta bussiasemalle ja ihmettelemaan mista laituri loytyisi. Noin kymmen minuuttia ennen lahtoa selvisi etta lipussa lukenut 5a14 ei tarkoita yhta laituria, vaan jotakin valilta 5 ja 14. No, sekin selvisi ja oikea bussi loytyi ajoissa. Bussimatkan kuri oli kuin 40-luvun Saksasta, kertaakaan ei kayty ulkona. Tein myos mahdollisesti uuden henk. koht. ennatyksen pitamalla 26 tuntia taukoa vessassa kayntien valilla (in case you needed to know).Bussissa tarjoiltu ruoka oli kuitenkin kuin lentokoneesta, mika oli hyva silla evaamme olivat kevyet. Kuten myos sortsi ja t-paita-varustus verrattuna muiden matkustajien viltteihin ja paksuihin takkeihin. Mutta semi-cama eli melko makuuasentoon kaantyva penkki piti huolen unen tulemisesta, eika nalka tai kylmyyskaan yllattanyt. Matka kului hyvin arvaillessa mita bussissa naytetyissa espanjaksi dubatuissa elokuvissa tapahtuu.

Aamulla saavuimme Barilocheen, joka muistuttaa aika lailla sveitsilaista alppikylaa. Paikka on hienon jarven rannalla ja hostellimme todella upealla sijainnilla sen kannalta: 10 kerros isolla terassilla suoraan jarvelle ja vuorille. Tanaan aika kuluikin seuraavan kolmen viikon suunnitelmia tehden parvekkeella ja ihmetellen etta miten hienolta voi paikka nayttaa. Taalla kaksi yota ja sitten vahan ylemmas vuorille josta on kuulemma viela hienommat nakoalat. Tosin eras hostellissa asuva mies kertoi juuri asken, ettei ylhaalla ole muuta tekemista kuin katsella maisemaa. Noh, ehka siihen juuri kaksi paivaa pystyy uhraamaan.

Olemme juuri lahdossa syomaan ja veikkaanpa etta lautaselle paatyy pihvi, kuten kaikkina aikaisempinakin iltoina. Vaittavat etta argentiinalainen pihvi on maailman parasta ja kyllahan se mainiolta maistuu. Kun hintaakin on vain muutaman euron, luulisi se saavan pinttyneimmankin kasvissyojan tarttuvan pihviveitseen. Koot vaihtelevat noin 1/3 lautasen ja koko lautasen valilla. Lautasen kokoinen pihvi sopii isompaan nalkaan mika minulla ainakin tuntuu koko ajan olevan. Pullo paikallista punaviinia ja voilá, illan ateria ei muuta vaadi.
Ja takuulla yhta terveellista kuin paikallinen aamupala kekseineen, voisarvineen ja kakkuineen. No, ei tanne ole terveyslomalle tultu ja edessa olevat haikkaukset varmasti karistavat pihvit tiehensa. Ja jos eivat, niin saa ainakin uskottavuutta kadulle.