Takaisin sivistyksen parissa

Nelja paivaa meni nopsaan vuorilla.
3 yota, 50 kilometria, 2 rakkoa, 0 peseytymista ja monta hienoa maisemaa rikkaampana saavuimme eilen illalla takaisin El Chalteniin. Taalla suomalainenkin on taas enemman kotonaan kun kaikille vastaantulijoille ei tarvitse sanoa Hola! Peseytyminen tuntui aivan mahtavalta ja ihmisetkin tuntuivat suhtautuvan sen jalkeen aivan eri tavalla meihin. Tosin aiemmin lentokoneessa rinkkaani hajonnut partavesipullo pitaa huolen siita, etta olen lahes tilanteessa kuin tilanteessa juhlatuoksuissa.

Juhlan kunniaksi paatimme tutustua taman tuppukylan yoelamaan. Paikallinen vodka, Probar, maksaa 2 euroa litra. Tuontiversio taas on noin kymmenen kertaa kallimpaa. Valinta ei siis ollut vaikea. Illan aikana saimme Israelista kotoisin olevalta huonetoveriltamme luennon lahi-idan tilanteesta. Puolueeton tai ei, oli mielenkiintoista kuulla hanen nakemyksiaan Israelista ja uhkakuvista. Kavimme luennon jalkeen tsekkaamassa yhden baarin, siella ei kuitenkaan ihmeita tapahtunut, joten hipsimme nukkumaan.

Kohta alkaa matka kohti Ushuaiaa, maailman etelaisinta kaupunkia. Kaikkinensa matka taalta ottaa 26 tuntia, talla kertaa bussitkaan eivat ole parhaasta paasta. Outoa, miten yli kahdenkymmen tunninkin bussimatkoihin on alkanut suhtautua kuin paikallisbusseihin. Mietin juuri etta kun lennan Ushuaiasta Buenos Airesiin ja otan sielta bussin Santiagoon, on se kuin tulisi lentokentalta kaupunkiin. Tosin matkaa on reilut tuhat kilometria ja se kestaa noin 22 tuntia. Mutta naiden valimatkojen jalkeen se ei enaa vaan tunnu miltaan.