Rankkaa koulunkayntia

Ensimmainen kouluviikko on takana. Ei niin hirvean rankkaa, koska espanjan luentojen lisaksi kavin yhdella luennolla. Koordinaattori ei oikein saanut toimitettua ajoissa aikatauluja, eika omakaan motivaatio ollut korkein mahdollinen.

Ensimmainen luento jolla olin, piti olla radio-kurssi. Osoittautui kuitenkin etta luokkanumeroinnissa oli jotain hamminkia, ja kurssin aihe olikin musiikkivideot. Sen verran mielenkiintoinen aihe ja luento, etta paatinkin jatkaa silla. Kolme tuntia musiikkivideoiden katselua ja analysointia (joo, esitin todella paljon omia mielipiteitani espanjaksi koko muulle ryhmalle) ei ole pahin mahdollinen tapa kayda koulua. Varsinkin kun nyt nayttaa etta kaksi muuta kurssia tulevat olevaan Turismo Aventuraa. Toisella pitaisi ilmeisesti liikkua enemman kuin istua luennolla. Tiistaina kuulemma edessa rasvaprosentin mittaus. En muista etta tahan astisen yliopistourani aikana olisi paljon prosentteja tunneilla mittailtu. Eli se niista kunnianhimoisista akateemisesta tavoitteista (oliko niita?, en muista) ja tervetuloa oikeasti mielenkiintoiset kurssit joita olisin oikeasti halunnut opiskella. Unohdin sen vaan yliopistoon pyrittaessa, mutta onneksi koskaan ei ole liian myohaista tehda sita mika on hauskaa.

Elama uudessa asunnossa sujuu hyvin. Herasin yhtena yona siihen, etta sangyssani oli kissa. Ihan siis sellainen nelijalkainen karvainen kotielain. Ei siis kannata enaa pitaa ikkunoita oisin auki, oli melkoinen saikahdys huomata jonkun liikkuvan sangyssa. Yhdet tupaantuliaisetkin on jo pidetty kun aikaisemmin Patagoniassa tapaamamme tukholmalaistytot tulivat Santiagoon. Samana iltana oli myos Chilen uuden presidentin valtaantulotilaisuus. Kavimme kaupungilla katsomassa miten koko Santiago tuntui juhlivan uutta presidenttia. Aika vaikea kuvitella etta Tarjan virkaanastujaisissa olisi heiluteltu puhujanpontosta nyrkkia, katseltu miten maanosan ykkosartistit esiintyvat ja tanssittu ja laulettu. Tai toisaalta, enhan tieda millaiset tamankertaiset kekkerit olivat. Veikkaan kuitenkin etta kakkostarja Conan villitsi enemman Suomea kuin Tarja tulee ikina villitsemaan.

Olen alkanut saada ystavia paikallisista. Paras ystavani talla hetkella on naapurissa asuva noin 70-vuotias rouva, jolle olen puhunut kaksi kertaa. Han on puhunut minulle kerran. Lisaksi pidan ystavanani meilla kaynytta putkimiesta, jonka kanssa heitin perjantaina lappaa kun han korjasi lavuaariamme. Kolmas ystavani on naapurin rouvan pieni koira jota olen silittanyt kaksi kertaa. Espanjan opettajamme ja vuokraemantamme, molemmat n. 40-50-vuotiaita naisia, ovat tietysti hyvia ystaviani, heidan kanssa olen puhunut usein. Kiki ja Markus vaittavat etta heilla on paikallisia ystavia viikon luennoilta, mutta en usko ennen kuin naen.

Kavimme perjantai-iltana katsomassa minkalainen yoelama on kaupunginosamme Providencian baareissa. Jouduimme toteamaan etta paikalla oli arsyttavan paljon itseamme. Eli ulkomaalaisia, turisteja ja vaihtareita. Itseinhon huipentuma oli kuitenkin ensimmainen taalla nakemamme suomalainen: n.30-vuotias totaalikannissa ollut suomalainen mies joka jutteli jotain vuoren kokoiselle portsarille ja naytti kavelevalta ongelmamagneetilta. Ei menty juttelemaan, magneetti olisi saattanut liimautua meihin.

Santiago, here I am

Kohta puoliin on ensimmainen viikko Santiagossa takana.
Kaupunki vaikuttaa hauskalta, varsinkin sen sisaltamat ihmiset ovat olleet erittain mukavia. Olemme asuneet Bellavistan alueella, paikallisessa boheemissa latinalaiskorttelissa. Paljon ravintoloita ja baareja seka melko lahella keskustaa.
Tosin myos paikalliset huumekauppiaat nayttavat pyorivan nailla nurkilla, mika tekee iltaelamasta hieman varikkaampaa.

Puolitoista kuukautta toisten nurkissa pyorimista saa kuitenkin tanaan riittaa, koska saimme hommattua asunnon. Asunto sijaitsee Providencian kaupunginosassa, joka on selvasti kaupungin rikkaimpia osia. Sijainti on hyva, silla kaikkialle on melko nappara menna. Kristiina eli Kiki, joka on kolmas koulumme vaihto-opiskelija taalla, saapui tiistaina, ja hommasimme kampan Markuksen ja Kikin kanssa kolmestaan. 90 neliota, parveke, kalusteet, pesukone, lakanat ym. kuuluu kamppaan. Mitaan ei siis tarvitse hankkia, joten olemme ihan tyytyvaisia. Jokainen meista maksaa kuukaudessa noin 160 euroa kaikkineen, joten hintakaan ei ole tolkuton. Halvemmallakin olisi varmasti saanut asunnon, mutta vuokranvalitystoimiston kautta ottaminen oli helppo tapa ja halusimme nopeasti pois hostellista.

Koulu on talla viikolla ollut pelkastaan muutamia espanjan tunteja paivittain. Opettaja on erittain mukava ja opetus intensiivista, meita on tunnilla vain me kolme opettajan lisaksi. Vihdoin sita espanjaakin alkaa tulla ulos suusta kun tarpeeksi pakottaa. Yhtakkia vaikeammaksi onkin muuttunut ymmartaminen, koska suurin osa paikallisista puhuu todella nopeasti. Lukuunottamatta hostellimme vastaanottotyttoa joka puhuu kaikille kuin vauvoille, seka espanjan opettajaamme joka puhuu meille kuin jalkeenjaaneille. Helpointa on puhua ulkomaalaisten kanssa, silloin on mahdollisuus saada selvaa toisenkin sanoista.

Valitsimme vajaat kymmenen kurssia ja ensi viikolla olisi tarkoitus osallistua niille niin paljon kuin ehtii. Sitten vain pitaa paattaa milla niista jatkaa. Koulu tarjoaa todella paljon erilaisia vaihtoehtoja ja valinta onkin vaikeaa. Valitettavasti mielenkiintoisimmat kurssit tuntuvat olevan kauimmalla kampuksella jonne kulkeminen kestaa ja tapahtuu busseilla jotka ilmeisesti muistuttavat sardiinipurkkeja kun koulut alkavat. Olin ajatellut etta kosmetologia voisi olla mielenkiintoinen sivuainevalinta kauppatieteisiin, mutta pitaa viela miettia. Ei vaan, markkinoinnin, turismin ja viestinnan kurssit taitavat olla valintojen kohteena.

Tapasimme maanantaina vaihtokoordinaattorimme Glorian joka lupasi meille suurimman osan siita mita maan ja taivaan valiin mahtuu. 30 000 oppilaan koulussa on vaihtareita meidan kolmen lisaksi kaksi, Kolumbiasta. Tuntui silta, etta Turun kauppakorkeakoulun vaihto-opiskelijat ovat melko elintarkeita koululle, ainakin silta Glorian puheet kuulostivat. DUOC Universidad on katolisen yliopiston alla oleva koulu, ilmeisesti vastaa suurin piirtein suomalaista ammattikorkeakoulua. Suurin osa kaupungissa olevista vaihtareista onkin jossakin kaupungin kolmesta suuresta varsinaisesta yliopistosta. Etukateen ajateltuna tama asetelma vaikuttaa hyvalta, silla mita vahemman vaihtareita, sita enemman pitaisi tutustua paikallisiin. Toiseksi, mita yksinkertaisemmat kurssit, sita enemman voi keskittya itse kielen oppimiseen. Siina kuitenkin riittaa viela hieman tehtavaa.

Jos jollakulla on hyvia ideoita siita, miten taalta saa halvalla lahetettya tavaraa Suomeen, otan mielellani vastaan. Minun pitaisi nimittain paattaa pian, haluanko sukseni ja muut laskukamat tanne. Laskukausi alkaa kesakuun puolivalissa, joten olen viela noin kuukauden taalla. Kaupungista paasee tunnissa vuorille, joten laskemaan lahteminen pitaisi olla helppoa. Heinakuun puolivalissa alkaa kuitenkin reissaaminen Bolivia-Peru-akselilla, enka usko etta suksista on viidakossa tai autiomaassa apua.

Taalla siirryttiin tanaan talviaikaan, nyt eroa Suomeen on siis kuusi tuntia. Talvi ei kuitenkaan ole viela nakopiirissa, joka paiva on paistanut aurinko ja ollut vajaat 30 astetta lamminta. Smog, eli sumu joka kaupungin ylla leijuu, peittaa horisontin ja vieressa olevat Anditkin nakyvat kuin kangastuksena. Ainakin noin puolitoista kuukautta pitaisi viela olla kesaiset lampotilat, sitten alkaa oikea syksy koittaa.

Loppuun kysymys: Mista tietaa etta on aika menna parturiin?
Vastaus: Kun paikallinen nuoriso alkaa huutaa: Axl Rose! , kun kavelet ohi.

Mendoza, Viinifestivaalit

Lento Ushuaiasta Buenos Airesiin sujui hyvin. Jostain syysta matkatavaroiden painoraja oli vain 15 kiloa, joten oli hieman tekemista etta sain rinkkani mahtumaan rajoihin. Onneksi oikean kaden tarkka 90 asteen kulmavaaka ei pettanyt tallakaan kertaa ja rinkka painoi 14,95 kg. Tapasin kentalla kanadalaisen pariskunnan jotka olivat olleet aiemmin helmikuussa Mendozassa ja osasivat kertoa paikasta. He suosittelivat ettei kannata menna ilmaisiin viininmaistajaisiin, silla niiden viini on kuulemma roskaa. Ilmeisesti kukaan ei ollut kertonut heille vanhaa suomalaista kansanviisautta, jonka mukaan mikaan ei ole niin hyvaa kuin ilmainen alkoholi. En silti minakaan viitsinyt kertoa sita, vaikka varmasti he arvasivat mita ajattelin kun kerroin olevani Suomesta. Suomalaisten alkoholikayttaytymisen maine tuntuu olevan melko hyvin tiedossa.

Valitettavasti lento oli sen verran myohassa etta oli jo melko pimea enka paassyt taysin nauttimaan maailmanlopun maisemista ylailmoista kasin. Buenos Airesiin saapuminen kuitenkin korvasi taman, silla laskeuduimme lahes kaupungin keskustassa olevalle kotimaan kentalle. Naytti kuin olisimme sukeltaneet jattimaiseen virtapiiriin, niin hienoilta valot nayttivat. Yovyin Bolivar nimisessa halpishotellissa San Telmon kaupunginosassa, paikka oli rapistunut mutta tavallaan ihan hieno. Pieni huoneeni oli noin viisi metria korkea, mika naytti pinta-alaan nahden melko oudolta. Harvoin huoneella on korkeutta enemman kuin pituutta tai leveytta.

Seuraava paiva kului Buenos Airesissa kuljeskelun merkeissa. Illalla nappasin metron suunnistaakseni bussiasemalle. Metrossa vanhemmanpuoleinen mieshenkilo tuli kyselemaan matkasuunnitelmiani ja kertomaan kuinka oli 70-luvulla matkannut ympari Eurooppaa vuoden verran. Keskustelumme paattyi siihen, etta han antoi kayntikorttinsa ja pyysi ottamaan yhteytta mikali tarvitsen mita tahansa, paitsi rahaa. Kortista selvisi, etta han tyoskentelee isossa kuljetusalan yrityksessa, pitaa ehka ottaa yhteytta kun pitaa keksia miten sukseni lentavat kesalla Suomeen.

Buenos Airesin bussiasema on melkoinen. Nytkaan en malttanut olla ihmettelematta lahtevien bussien maaraa. Junat eivat taalla ilmeisesti ole huudossa ja kaikki tuntuvat hyppaavaan bussiin. Eika suotta, talla kertaa bussiyhtio tarjosi viihdetta bussibingon muodossa. En voittanut, palkintokaan ei aivan selvinnyt mutta kyse tuskin oli miljoonista. Laskin etta kuukauden aikana istuin bussissa noin 110-115 tuntia, eli hieman enemman kuin Suomessa helmikuisin yleensa tulee istuttua.

Aamulla Mendozassa suunnistin hostellille, joka osoittautui mukavaksi paikaksi. Tosin pelastyin etta espanjan kielen sanalla vino, onkin kaksi merkitysta joista toinen tarkoittaa pissista. Tuntui nimittain silta, ettei vastaan tullut ketaan muita kuin teini-ikaisia tyttoja postimerkin kokoisine hameineen. Sain kuitenkin yhden oppaan kasiini josta varmistui etta kyseessa oli kuin olikin viinifestivaali.

Hostellilla heilahdin saman tien uima-altaalle ja paatin ottaa oman annokseni punerrusta ihoon. Koska viimeksi palaminen osui selkapuolelle, grillasin nyt rintapuolen ja olkapaat uuteen uskoon. Pitaa vissiin pikku hiljaa uskoa etta se aurinko on taalla aika voimakas ja haikaiseva pohjarusketuskaan ei aina auta.

Mendoza on hieno paikka, vajaan miljoonan ihmisen kaupunki jossa viini nayttelee keskeista osaa. Myos retkeilyyn taalta on hyvat mahdollisuudet ja lantisen pallonpuoliskon korkein huippu Aconcagua sijaitsee aivan naapurissa. Tutustuin ensimmaisena paivana kaupunkiin kavellen, eika mennyt kauaa kun olin aivan jattimaisessa puistossa ihmettelemassa miten niin iso puisto onkin saatu tanne mahtumaan.

Illalla kavimme muutamien hostellilta loytyneiden uusien tuttujen kanssa vilkaisemassa paraatia, mutta naimme siita vain pienen osan. Tasta syysta olinkin seuraavana aamuna aamupalan jalkeen keskustassa keskittymassa paraatiin tarkemmin. Paatin vastaanottaa paraatin eraan hyvan sijainnin omaavan kahvilan terassilla. Paraatin myota selvisi etta viinifestivaali olikin vain silmanlumetta ja kyseessa olivat paikalliset missikisat. Osanottajat olivat lahialuiden kylien ja kaupunkien tyttoja, jokaisella paikalla oli oma kandidaattinsa. Jokainen tytto oli rahdattu omalle rekan lavetilleen, heitetty kulissit paalle ja muutamia ei ihan yhta hyvannakoisia tyttoja mukaan heittelemaan hedelmia ja kraasaa ihmisille. Paraatin vastaanottaminen kesti noin kaksi tuntia ja siina ajassa ehdinkin jo muodostaa oman nakemykseni illan missikisojen kandidaateista. Kuten myohemmin selvisi, estetiikan tajuni oli kohdallaan ja neiti Maipu (paikan nimi) kruunattiin voittajaksi.

Jostain syysta ensimmaiset kohtaamiseni huumausaineiden kanssa ovat sattuneet tassa kaupungissa. Kaksi kertaa "mukavanoloinen" nuori mies on lahestynyt minua ja dialogi on mennyt suurin piirtein nain:
- Moro, mika meininki?
- Mitas tassa, ihan jees.
- Mista jatka on kotosin?
- Suomesta.
- Aijaa, meitsi on Argentiinasta.
- Justjust, ihan totta.
- Mitas pidat Mendozasta?
- Tosi mukava paikka.
- Kiinnostaisiko kokaiini?
- Ei oikeastaan.

Ja kaveri on jo havinnyt ennen kuin ehtii huomata. Toivottavasti kyse on vain kokakasvin lehdista, silla jos kokaiinia kaupataan keskella paivaa kaupungin puistossa, voi meininki muuttua rajuksi.

Illalla menimme itavalta-britti-suomi-yhdistelmalla puistoon katsomaan itse festivaalin paatapahtumaa. Meininki oli risteytys euroviisuja ja olympialaisten avajaisia, melko korni siis. Koko kaupunki oli ahtautunut puistoon ja takaisin kaupunkiin paastaksemme jouduimme haikailettomasti kayttamaan hyvaksi houkutuslintua eli itavaltalaista blondia jotta saimme taksin. Kyseinen taksi oli ilmeisesti paattanyt ajaa saman matkan illan aikana viela useita kertoja tai sitten Taxi-elokuva oli tullut katsottua vahan liian monta kertaa. Ehjana kuitenkin perille.

Kohta lahtee bussi Santiagoon ja huomenna aamulla pitaisikin jo istua espanjan luennolla. Argentiina saa jaada ainakin hetkeksi ja nyt alkaa Chileen tutustuminen.

Ushuaia, the end of the world

Well, in English again.

Last day in Ushuaia, the southernmost city in the world. That´s what they keep telling us everywhere. We have tried to be in many places called "the end of the world". I think that in every tourist tour the guides tell in every possible place that this is the end of the world. We haven´t taken any tours because it feels quite stupid to be in one huge group, one of the people who try to catch everything with their videocameras and go everywhere by bus. I wonder what they do with their 50 hours of videotape when they come back home. Probably they ask all relatives and friends to home. "This is our Maria eating Pizza (for 10 minutes), this is the Statue of icantrememberwhat, this is me sitting in the bus." Some of the couples even have TWO videocameras so they most certainly aren´t going to miss anything. And what is greater than having a stereo image of everything.

Beyond end of the world is Antarctica. Which, by the way, is very cheap place to visit. The cheapest last minute trip we have seen, is 2500 US$. Normal price is something between 5000-10000 $ depending how long is your trip. Normally they are something between 10-20 days I guess. So, we haven´t been there yet and since the school is starting next week, I think it has to be passed.

Yesterday we rented a car and went two a couple of places which cannot be achieved by foot. The national park of Tierra del Fuego was not special. Filled with tourists and routes you could even go by wheelchair. So not exactly the most extreme place to trek. Ok, there was other routes too but we felt that after El Chalten this place was quite lame and we were out quite quickly. After that we decided to go to Cabo San Pablo, some 200 km away from here. In Cabo San Pablo, there was a old ship which laid on the beach. That was quite impressive sight and we went to explore it really close. Guess the captain has been so happy after passing Cape Horn that he started celebrating and found himself and the boat on a sandbeach.

On the way we gave a ride to Israelian girl who was hitch hiking and had lost her passport, credit card, money and valuables. She still had faith, though. I asked that weren´t there any lockers in the hostel and she answered that she doesn´t use them. That is a very nice attitude towards the whole world but I´ve heard that there are some criminals out there. Like she finally found out. She had decided to hitch hike from Ushuaia to Buenos Aires (3500km). It is a great idea but with just some 30 euros and no tent, the romantic feeling of adventure can disappear on some cold nights without roof on your head and no food to eat. Hopefully she´ll find her way to Buenos Aires.

On our first days of the trip, back in Bariloche, we saw a great advertise of Chivas Regal Whiskey. There was a picture of guys sitting on chairs on ice and fishing. The text in the picture said: "Ice fishing in Alaska". And on the top of the picture was big text: This is Chivas Regal life.
Guys who were fishing obviuosly had a bottle of Chivas next to them. After that we have been talking of Chivas Regal life and if something nice that we have been doing, could be it. I think that most of the time it has been Jimmy Walker Red Label life, sometimes even falling to Jack Daniels life. We tried to catch some Chivas Regal life by going sailing to Beagle Channel in front of Ushuaia. The wind which usually is very powerful here, was disappoingly low and we didn´t sail much. So, once again, JD life. But we saw our old friends, sea lions and penguines. We also went to an island where the native indigenous people had lived and heard stories about their life. They lived their life totally in canoes(!) and embarqued only when there was a storm. Of course the good old imperialists came and killed almost all of them soon after arriving.

It is very interesting to notice how even the most macho men are giving cheek kisses to each other when they meet. That is the argentinian way. Imagine Finnish older guys working at for example ship building yard. Every morning coming to work they would kiss each other on the cheek before starting the ship building. There was also a doorman in one bar kissing his male friends when they arrived to bar. Not to be seen in Finland. Of course, cultures are different and here you won´t be seeing the best parts of Finnish culture like lively small talk and people who just can´t stop speaking to unknown people because they have so much to say.

My plane is leaving tonight to Buenos Aires where I will stay for one night. Then I will take the bus to Mendoza, the wine capital of Argentina. As I found out, they happen to have the biggest wine festival of whole year this weekend. Since I was passing Mendoza on way to Santiago, I couldn´t prevent myself taking a hostel there for couple of nights and check how the argentinian festival life differs from Finnish one. It´s going to be a interesting weekend and after that on Monday, I´ll be already sitting on language course classes at the university. How nice is that.

PS. We were able to catch our only glimpse of the Olympics: the ice hockey final between Finland and Sweden. It was of course a disappointment but it didn´t feel that bad because of being here. Whole olympics were so distant event this year that it was difficult to be part of it. Of course we still beat up one Swedish guy back on the way to hostel. (Just kidding, we didn´t where he was from).