Rankkaa koulunkayntia

Ensimmainen kouluviikko on takana. Ei niin hirvean rankkaa, koska espanjan luentojen lisaksi kavin yhdella luennolla. Koordinaattori ei oikein saanut toimitettua ajoissa aikatauluja, eika omakaan motivaatio ollut korkein mahdollinen.

Ensimmainen luento jolla olin, piti olla radio-kurssi. Osoittautui kuitenkin etta luokkanumeroinnissa oli jotain hamminkia, ja kurssin aihe olikin musiikkivideot. Sen verran mielenkiintoinen aihe ja luento, etta paatinkin jatkaa silla. Kolme tuntia musiikkivideoiden katselua ja analysointia (joo, esitin todella paljon omia mielipiteitani espanjaksi koko muulle ryhmalle) ei ole pahin mahdollinen tapa kayda koulua. Varsinkin kun nyt nayttaa etta kaksi muuta kurssia tulevat olevaan Turismo Aventuraa. Toisella pitaisi ilmeisesti liikkua enemman kuin istua luennolla. Tiistaina kuulemma edessa rasvaprosentin mittaus. En muista etta tahan astisen yliopistourani aikana olisi paljon prosentteja tunneilla mittailtu. Eli se niista kunnianhimoisista akateemisesta tavoitteista (oliko niita?, en muista) ja tervetuloa oikeasti mielenkiintoiset kurssit joita olisin oikeasti halunnut opiskella. Unohdin sen vaan yliopistoon pyrittaessa, mutta onneksi koskaan ei ole liian myohaista tehda sita mika on hauskaa.

Elama uudessa asunnossa sujuu hyvin. Herasin yhtena yona siihen, etta sangyssani oli kissa. Ihan siis sellainen nelijalkainen karvainen kotielain. Ei siis kannata enaa pitaa ikkunoita oisin auki, oli melkoinen saikahdys huomata jonkun liikkuvan sangyssa. Yhdet tupaantuliaisetkin on jo pidetty kun aikaisemmin Patagoniassa tapaamamme tukholmalaistytot tulivat Santiagoon. Samana iltana oli myos Chilen uuden presidentin valtaantulotilaisuus. Kavimme kaupungilla katsomassa miten koko Santiago tuntui juhlivan uutta presidenttia. Aika vaikea kuvitella etta Tarjan virkaanastujaisissa olisi heiluteltu puhujanpontosta nyrkkia, katseltu miten maanosan ykkosartistit esiintyvat ja tanssittu ja laulettu. Tai toisaalta, enhan tieda millaiset tamankertaiset kekkerit olivat. Veikkaan kuitenkin etta kakkostarja Conan villitsi enemman Suomea kuin Tarja tulee ikina villitsemaan.

Olen alkanut saada ystavia paikallisista. Paras ystavani talla hetkella on naapurissa asuva noin 70-vuotias rouva, jolle olen puhunut kaksi kertaa. Han on puhunut minulle kerran. Lisaksi pidan ystavanani meilla kaynytta putkimiesta, jonka kanssa heitin perjantaina lappaa kun han korjasi lavuaariamme. Kolmas ystavani on naapurin rouvan pieni koira jota olen silittanyt kaksi kertaa. Espanjan opettajamme ja vuokraemantamme, molemmat n. 40-50-vuotiaita naisia, ovat tietysti hyvia ystaviani, heidan kanssa olen puhunut usein. Kiki ja Markus vaittavat etta heilla on paikallisia ystavia viikon luennoilta, mutta en usko ennen kuin naen.

Kavimme perjantai-iltana katsomassa minkalainen yoelama on kaupunginosamme Providencian baareissa. Jouduimme toteamaan etta paikalla oli arsyttavan paljon itseamme. Eli ulkomaalaisia, turisteja ja vaihtareita. Itseinhon huipentuma oli kuitenkin ensimmainen taalla nakemamme suomalainen: n.30-vuotias totaalikannissa ollut suomalainen mies joka jutteli jotain vuoren kokoiselle portsarille ja naytti kavelevalta ongelmamagneetilta. Ei menty juttelemaan, magneetti olisi saattanut liimautua meihin.