Santiago, here I am

Kohta puoliin on ensimmainen viikko Santiagossa takana.
Kaupunki vaikuttaa hauskalta, varsinkin sen sisaltamat ihmiset ovat olleet erittain mukavia. Olemme asuneet Bellavistan alueella, paikallisessa boheemissa latinalaiskorttelissa. Paljon ravintoloita ja baareja seka melko lahella keskustaa.
Tosin myos paikalliset huumekauppiaat nayttavat pyorivan nailla nurkilla, mika tekee iltaelamasta hieman varikkaampaa.

Puolitoista kuukautta toisten nurkissa pyorimista saa kuitenkin tanaan riittaa, koska saimme hommattua asunnon. Asunto sijaitsee Providencian kaupunginosassa, joka on selvasti kaupungin rikkaimpia osia. Sijainti on hyva, silla kaikkialle on melko nappara menna. Kristiina eli Kiki, joka on kolmas koulumme vaihto-opiskelija taalla, saapui tiistaina, ja hommasimme kampan Markuksen ja Kikin kanssa kolmestaan. 90 neliota, parveke, kalusteet, pesukone, lakanat ym. kuuluu kamppaan. Mitaan ei siis tarvitse hankkia, joten olemme ihan tyytyvaisia. Jokainen meista maksaa kuukaudessa noin 160 euroa kaikkineen, joten hintakaan ei ole tolkuton. Halvemmallakin olisi varmasti saanut asunnon, mutta vuokranvalitystoimiston kautta ottaminen oli helppo tapa ja halusimme nopeasti pois hostellista.

Koulu on talla viikolla ollut pelkastaan muutamia espanjan tunteja paivittain. Opettaja on erittain mukava ja opetus intensiivista, meita on tunnilla vain me kolme opettajan lisaksi. Vihdoin sita espanjaakin alkaa tulla ulos suusta kun tarpeeksi pakottaa. Yhtakkia vaikeammaksi onkin muuttunut ymmartaminen, koska suurin osa paikallisista puhuu todella nopeasti. Lukuunottamatta hostellimme vastaanottotyttoa joka puhuu kaikille kuin vauvoille, seka espanjan opettajaamme joka puhuu meille kuin jalkeenjaaneille. Helpointa on puhua ulkomaalaisten kanssa, silloin on mahdollisuus saada selvaa toisenkin sanoista.

Valitsimme vajaat kymmenen kurssia ja ensi viikolla olisi tarkoitus osallistua niille niin paljon kuin ehtii. Sitten vain pitaa paattaa milla niista jatkaa. Koulu tarjoaa todella paljon erilaisia vaihtoehtoja ja valinta onkin vaikeaa. Valitettavasti mielenkiintoisimmat kurssit tuntuvat olevan kauimmalla kampuksella jonne kulkeminen kestaa ja tapahtuu busseilla jotka ilmeisesti muistuttavat sardiinipurkkeja kun koulut alkavat. Olin ajatellut etta kosmetologia voisi olla mielenkiintoinen sivuainevalinta kauppatieteisiin, mutta pitaa viela miettia. Ei vaan, markkinoinnin, turismin ja viestinnan kurssit taitavat olla valintojen kohteena.

Tapasimme maanantaina vaihtokoordinaattorimme Glorian joka lupasi meille suurimman osan siita mita maan ja taivaan valiin mahtuu. 30 000 oppilaan koulussa on vaihtareita meidan kolmen lisaksi kaksi, Kolumbiasta. Tuntui silta, etta Turun kauppakorkeakoulun vaihto-opiskelijat ovat melko elintarkeita koululle, ainakin silta Glorian puheet kuulostivat. DUOC Universidad on katolisen yliopiston alla oleva koulu, ilmeisesti vastaa suurin piirtein suomalaista ammattikorkeakoulua. Suurin osa kaupungissa olevista vaihtareista onkin jossakin kaupungin kolmesta suuresta varsinaisesta yliopistosta. Etukateen ajateltuna tama asetelma vaikuttaa hyvalta, silla mita vahemman vaihtareita, sita enemman pitaisi tutustua paikallisiin. Toiseksi, mita yksinkertaisemmat kurssit, sita enemman voi keskittya itse kielen oppimiseen. Siina kuitenkin riittaa viela hieman tehtavaa.

Jos jollakulla on hyvia ideoita siita, miten taalta saa halvalla lahetettya tavaraa Suomeen, otan mielellani vastaan. Minun pitaisi nimittain paattaa pian, haluanko sukseni ja muut laskukamat tanne. Laskukausi alkaa kesakuun puolivalissa, joten olen viela noin kuukauden taalla. Kaupungista paasee tunnissa vuorille, joten laskemaan lahteminen pitaisi olla helppoa. Heinakuun puolivalissa alkaa kuitenkin reissaaminen Bolivia-Peru-akselilla, enka usko etta suksista on viidakossa tai autiomaassa apua.

Taalla siirryttiin tanaan talviaikaan, nyt eroa Suomeen on siis kuusi tuntia. Talvi ei kuitenkaan ole viela nakopiirissa, joka paiva on paistanut aurinko ja ollut vajaat 30 astetta lamminta. Smog, eli sumu joka kaupungin ylla leijuu, peittaa horisontin ja vieressa olevat Anditkin nakyvat kuin kangastuksena. Ainakin noin puolitoista kuukautta pitaisi viela olla kesaiset lampotilat, sitten alkaa oikea syksy koittaa.

Loppuun kysymys: Mista tietaa etta on aika menna parturiin?
Vastaus: Kun paikallinen nuoriso alkaa huutaa: Axl Rose! , kun kavelet ohi.