Takaisin arkeen

Reilu puolitoista viikkoa vierahti nopeaan ja nyt on taas Santiagon arki kaynnissa.
Koska aiemmat matkat tassa maanosassa ovat suuntautuneet lahinna Argentiinaan, oli nyt mukava tutustua myos tahan maahan. Tosin vuokrattuamme jeepin sahasimme edestakaisin Chilen ja Argentiinan rajan tuntumassa. Kaiken kaikkiaan viikon aikana tuli noin 1000 kilometria mittariin ja paikat olivat suurimmaksi osaksi massaturismin ulottumattomissa. Auto ja siis etenkin aito Land Rover, oli oikea valinta, sen verran kapeiksi ja vaikeakulkuisiksi muuttuivat luonnonpuistojen tiet paikka paikoin. Autokin kesti loppuen lopuksi kaiken, vaikka ilmaa renkaisiin saikin aina valilla pumpata. Perinteiseen perhematkailumme tapaan testasimme myos yhdella 150 kilometrin bensa-asemattomalla valilla tankin lopullisen tilavuuden. Eli tiedoksi, Land Roverin Discovery mallissa bensavalon syttymisen jalkeen voi sellaiset 100 kilometria viela huristella.

Perhelomalta palattuani en ehtinyt edes rinkkaa kunnolla purkaa kun seuraavana aamunan starttasimme chilelaisperheeni Marcuqsen ja Ciquin kanssa kohti lahella sijaitsevia vuoria. Oli uskomatonta nahda miten lahelta Santiagon metropolia loytyy kasittomattoman hienoja luonnonolosuhteita. Aloitimme melko kevyesti viettamalla yhden yon vuorilla ja toisen leirinta-alueella laheisessa kylassa. Sunnuntaina olikin Turismo Aventura opettajamme Ximenan jarjestama grillailu paivan vietto lahella retkeilykohdettamme ja siella saimme taas maistaa chilelaista ystavallisyytta. Nimittain, opettaja ja hanen miehensa lupasivat vieda meidat parin viikon paasta vuorille, talla kertaa ihan kunnolla. Tavoitteena on valloittaa noin 4000 metrissa sijaitseva huippu, Ximena opasmiehineen ja ystavineen toimivat oppaina. Kuulostaa loistavalta, nayttaa silta etta ystavystyminen taalla tapahtuu siis enemman opettajien kuin opiskelijoiden kanssa.

Arki lahti mukavasti kayntiin parilla kurssin valikokeella. Ei voi ainakaan vaikeustasoista syyttaa. Melko omituista on se, etta vaikka itse kurssilla opeteltaisiin aiheita aarimmaisen syvallisesti, vaikuttavat itse kokeet lahinna yla-astetasoisilta. Tietenkin espanjan kieli lisaa hieman vaikeusastetta, eika esimerkiksi ihmisruumiin lihasten ja luiden espanjankieliset nimet aivan taydellisesti ole hallussa. Onko sitten tarpeenkaan, nahtavaksi jaa.

Herasin todellisuuteen seka kurssien etta koristiimin osalta kun menin kysyneeksi porukan ikajakaumaa. Selvisi etta kursseillamme opiskelijat todella ovat hyva jos kahdenkymmenen. Korisjoukkueen keski-iaksi arvelivat 21 vuotta, valmentajista toinen on minua vuoden nuorempi... Mutta mikapa pitaa paremmin nuorena kuin lasten kanssa leikkiminen. On silti huvittavaa ajatella etta joukkuetoverini ovat nuorempia kuin aikoinani valmentamani korisjunnut. Mutta eilenpa paasi pappa nayttamaan kun korisjoukkueen juoksutesteissa saavutin kunnioitettavan kolmannen sijan kahdentoista elinvoimaisen nuoren miehen joukossa. Alan nyt jo pikku hiljaa nahda itseni samanlaisena kolmosdivarin pappakorisvaantajana joita itse olemme omassa tiimissamme aina naureskelleet. Tai vastaan pelattaessa itkeskelleet.

Kuulin kuitenkin juuri ikuisen nuoruuden salaisuuden eraan vaihtarituttumme vuokraisannalta joka on santiagolainen nelikymppinen tanssisalin omistaja ja tanssinopettaja. Kun nukkuu 14-15 tuntia paivassa, ei kuulemma paljon ika paina. Tata en ole viela testannut, tuntuu etta ainakin aiemmin pikemminkin painvastaista testausta on tullut tehtya.

Lauantaina aiomme pitaa vihdoin tupaantuliaiset, vasta nyt on tutustuttu tarpeeksi ihmisiin joita kutsua. Mielenkiintoista nahda minkalainen on lopullinen kokoonpano, varsinkin kun historia on osoittanut etta chilelaiset pitavat lupaamisesta paikalle tulemista enemman.