Sängyn pohjalta

Tämä viikko on toistaiseksi tullut vietettyä pitkälti neljän seinän sisällä, kuumeesta johtuen. Siitä johtuen olen päässyt tutustumaan Chileen television kautta, asia joka muuten on onneksi jäänyt aika vähiin. Uutisissa ei ole kerrottu viime päivinä paljon muusta kuin paikallisten lukiolaisten mielenosoituksista. Santiagon keskusta onkin muistuttanut enemmän taistelutannerta kuin normaalia suurkaupungin keskustaa. Kaava on ollut se, että mieltään osoittavat 15-17-vuotiaat nuoret ovat ensin kokoontuneet tiettyyn paikkaan, mihin puolisotilaallisten carabineros-poliisien panssariajoneuvoja alkaa nopeasti kokoontumisen jälkeen ilmestyä. Sen jälkeen luvassa on mielenosoittajien taholta kivien ja muiden käteen sopivien esineiden heittelyä kohti tylyn näköisiä carabineros-ajoneuvoja. Tästä hermostuneina carabineros-ajoneuvot alkavat syöstä sisästään joko vettä tai kyynelkaasua kohti mielenosoittajanuoria. Seuraavassa kohtauksessa carabinerot liikkuvat kilpikonnamuodostelmassa hakemaan nuorista itselleen iltapalaa tai panttivankeja. En ole vielä keksinyt mitä muutakaan poliisi näillä teineillä tekee. Luvassa tuskin on vankeustuomioita tai kolmannen asteen kuulusteluja tyyliin ”heititkö sinä kiven panssariajoneuvomme kylkeen”. Suurin osa mielenosoittajista kun näyttää olevan lähinnä pitämässä hauskaa ja nauttimassa siitä ettei tarvitse istua koulun penkillä.

Huvittavaa on ollut myös katsella lakossa olevien lukiolaisten neuvottelevan opetusministeriön edustajien kanssa. Pöydän toisella puolella istuu muutama koulupukuinen finninaamainen lukiolainen, vastassaan paikallinen opetusministeri avustajineen. Näistä tuskin kukaan on alle viidenkymmenen. Lapset vaativat täysin ilmaista opiskelua, joukkoliikenteen ilmaista käyttöä ja muutamia muita etuja. Toistaiseksi neuvottelut eivät ole edenneet lasten tahdon mukaan, niinpä koulujen penkit pysyvät tyhjinä. Kyseessä on koko valtakunnan laajuinen ilmiö, sillä myös muissa isoissa kaupungeissa on ollut suuria mielenosoituksia.

Chilellä tuntuu olevan muutenkin opetukseen ja koulutukseen liittyvissä asioissa mietittävää. Eilen uutisissa näytettiin kuvaa köyhistä palestiinalaislapsista potkimassa palloa ja kerrottiin kuinka chileläiset lapset jäävät jopa palestiinalaisten taakse kansainvälisissä oppimisen tasoa mittaavissa tutkimuksissa. Opetukseen ja koulutusjärjestelmään olisi siis ilmeisesti tarvetta satsata, mutta sen sijaan vastavalittu presidentti lisäsi ensitöikseen menoja lupaamalla palkata 1000 uutta carabineroa Santiagon alueelle. Samoja kavereita, jotka mielenosoitusten yhteydessä pieksivät muutaman näiden toimintaa kuvanneen lehtimiehen ja potkivat yhden maassa makaavan valokuvaajan huonoon kuntoon. Onneksi kontrollivaltiolta löytyy myös kykyä myöntää ylilyönnit, sillä erikoisjoukkojen komentaja erotettiin seuraavana päivänä.

Vaikka televisio viime päivinä onkin pitänyt hyvin ajan tasalla muutaman kilometrin päässä tapahtuvista taisteluista, jaksaa se aina pitää oman tasonsa suoltamalla käsittämätöntä sontaa. Esimerkkeinä paikalliset saippuasarjat eli telenovelat tai ö-luokan populistiset tv-showt. Näistä ehdoton suosikkini on Caso Cerrado eli ”Case Closed”. Kyseiseen ohjelmaan saa kuka tahansa ilmoittautua hakemaan omalle asialleen oikeutta. Paikalla ovat asianomistaja sekä henkilö tai henkilöt, joita hän syyttää. Nämä tappelevat keskenään noin 15 minuuttia jonka jälkeen ohjelman juontaja Dr. Mary päättää kumpi on oikeassa. Yleensä kyseessä ovat esim. maksamattomiin vuokriin liittyvät jutut. Toinen osapuoli väittää maksaneensa, toinen sanoo ettei rahoja ole tullut. Dr. Mary kysyy onko maksaneella näyttää kuitteja. Ei ole. Siispä Dr Mary julistaa tuomion jonka mukaan rahat tulee maksaa 3 päivän sisällä. Caso cerrado, case closed. Onneksi alan olla pikku hiljaa terve, muuten voisin itsekin olla mutaman päivän päästä aika closed case.