Ossi's Travelbook

The final post and link to a better world

2006-09-20T00:40:00.000-07:00

This is the final post of this blog and this era.
The new and even better "blog" will be found from the following address:
therealencyclopedia.blogspot.com

Summary and a reveal

2006-09-19T02:34:00.000-07:00

It feels quite stupid to try to summarize all the time in South America. It's a mission impossible and I ain't Tom Cruise. That's why I just simply write down some thoughts I have about this continent.

I spent 7 months in South America. Time was divided like this:
- half of the time, 17 weeks in Chile
- 10 weeks in Argentina
- 3 weeks in Bolivia
- 2 weeks in Brazil
- 1 week in Uruguay
- 1 week in Peru

There remains a lot to see in the whole continent, even if I would return to same areas I was travelling. I can say that I have a quite good picture of Argentina and Bolivia, cause they were the countries that I saw the best from geographical view. But of course, you could spend months in these huge countries and even after that you could propably find new, fascinating things every day.

Simply, I have to say that I really like South America. It's a cliché, but the rhythm of life is different than from example in Finland. People are not so time-oriented and they seem to enjoy the life. Even when you go to places where people are classified as poor, they don´t necesserily consider themselves as poor. They have everything they need, maybe not the newest 40-inch flat-tv or wlan-cellular, but somehow it doesn´t seem to make them unhappy. You can see a lot more smiling people than for example in Europe. So, I make the conclusion that surprisingly the amount of materia and money in your life doesn't necessarily correlate with the amount of smile on your face. I know, it can feel very surprising and maybe in the future we can try to achieve this same state of mind.

Then again, the life in big cities and in the countryside can be really different. The gap between rich and poor is really big, especially in poorer countries like Bolivia. Cities tend to attract more and more people from countryside. Was it that Santiago´s population increases 1000 people per day? That's two times the size of Turku per year... Buenos Aires is like Paris or Madrid (I've never been in Madrid but I guess that it could be something like that). Alltogether, Argentina and Chile couldn't give me any kind of cultural shock, they're so western. I think that Argentina is very european-like and Chile has taken some influence from United States (not just the amount of junk food). I can't say a lot of Uruguay after a week and 2 weeks in Brazil are neither not enough. Bolivia was more the genuine South America I was expecting. In Peru, areas near Lake Titicaca and Macchu Pichu are very touristic but on the other hand, Lima is not.

Now I´ve spent nearly two weeks in Finland and my future is a great question mark. To finalize this travel blog, I start a poll where you can suggest what I should do with rest of my life. The best suggestions will be awarded with an ownership to a South American country that I shall not reveal yet. Click the "comments" link after this text and you can give your own suggestion. Your identity will remain in shadows.

One thing I´ve already decided, is to keep on writing. There will be a huge opening party of my new encyclopedia-type of blog. The opening party will be hold in "internet" and almost everyone who has access to this fantastic all-but-information-web is invited. There will be no VIP guests and I try to keep all celebrities away with "firewall".

The address of this new blog will be announced in the opening party and also in this blog.

"Where should we put these old trains?"

2006-09-15T08:06:00.000-07:00

The lawyer area in Potosi, Bolivia

2006-09-15T08:04:00.000-07:00

Local drink "pure alcohol" in 4 liter cans, Potosi, Bolivia

2006-09-15T08:01:00.000-07:00

Market in Sucre, have to start working at young age

2006-09-15T07:58:00.000-07:00

My message to whole South America: please, use trash bins

2006-09-15T07:55:00.000-07:00

Anaconda and us

2006-09-15T07:51:00.000-07:00

Cowboys in Pantanal, Brazil

2006-09-15T07:49:00.000-07:00

Art from Rio de Janeiro, Brazil

2006-09-15T07:39:00.000-07:00

A view to Cerro Rico in Potosi, Bolivia

2006-09-15T05:05:00.000-07:00

A local girl in Uyuni, Bolivia

2006-09-15T04:59:00.000-07:00

Latin american way to handle electricity, La Paz, Bolivia

2006-09-15T04:56:00.000-07:00

Laguna Verde, at border of Chile and Bolivia

2006-09-15T04:54:00.000-07:00

Art made of sand, Copacabana beach, Rio

2006-09-15T04:48:00.000-07:00

Sunset from train in Bolivia, Santa Cruz

2006-09-15T04:43:00.000-07:00

Football match in Rio Maracana Stadium

2006-09-15T04:38:00.000-07:00

End of journey

2006-09-09T06:51:00.000-07:00

Yep, I'm back in Finland and 7 months in Tibet is over.
Still to come:
-summary of the trip
-pictures
-a poll where you can suggest what should I do now

Bolivian tourism from Potosi, a miner guide with dynamite and couple of visitors

2006-09-09T06:47:00.000-07:00

Landscape near Uyuni, Bolivia

2006-09-09T06:33:00.000-07:00

Peru, the land of street sellers

2006-09-03T14:50:00.000-07:00

A quick post from Cusco, the world´s official ruin city. The town and the surroundings are full of Inca or pre-Inca ruins, so we´ve seen a lot of stones.
We also met a ruin from my old apartment in Santiago, my ex-roommate Markus.
Markus has been travelling in Bolivia and Peru and finally we were able to reach him. We spent couple of nice days in Machu Picchu and Cusco changing experiences from the past two months. He continued his journey back to south and eventually to Santiago, as we are heading to Lima in couple of hours. That will be the fifth and the last capital I will see in South America.

It is hard to believe that on this weekend I will finally have the chance to do some things I´ve missed like go to sauna, eat special rullakebab in Milan, throw the toiletpaper to toiletbowl, take a shower without scaring to have an electric shock, pay fortunes to take a taxi, avoid SK-ravintolat and stop caring if my passport will or will not explode during this trip.

First hour in Peru

2006-08-29T16:17:00.000-07:00

Time goes by fast, that´s why I haven´t been that eager to spend time in Cybercafes.
Anyway, since lsat post, we´ve seen La Paz, Cobacabana and Lake Titicaca.
One hour ago we arrived to Puno, Peru.

We´ve heard many people say that you either love or hate La Paz. Well, I don´t.
It was an interesting city, very busy and full of everything. There were things that I wouldn´t say I love (very crowded streets, trash and pee) but it was also very beautiful in some places. Also the city is built to a quite astouding place, in 3500 meters and in the middle of the mountains.

To get our lazy asses movin, we went little bit mountain biking. World´s most dangedous road, like they say, goes from La Paz to Coroico. It starts from 4700 m ending to around 1200 meters and it´s 66 km long. Mostly downhill, except couple of short but tiring parts to uphill. I started feeling a bit ill just the previous night but this was something I couldn´t cancel. So, off we went and even though I felt couple of times like I was going to faint, we continued till the end. Some might say that the illness was because of excitement. Maybe, but it got worse after the experience. Also the experience got worse after. On the way back we saw a police car parked on this 3m narrow road and some people watching down to canyon. A truck had fallen down earlier on the day, which meant that we had passed the place while the truck was down there. There´s just so much trees and bushes that it´s impossible to notice anything from up, unless you´re really searching something. Like the police were. So because it was late and only two policemen, we got to help them in rescue operation. The bad thing was that only thing to rescue was a dead body of the truck driver. There were we, pulling up a "sleigh" were this body was. It was quite silent trip back to La Paz, althought our driver didn´t seem to care and drove as fast as that far.

Lake Titicaca is beautiful. It is situed in 3800m and it´s the world´s highest navigable lake. Whatever, it´s in the middle of the mountains and the views are nice.
Unfortunately there was a bus strike just starting in Bolivia, so our trip to Peru delayed a bit. It meant that we are not going to see the Peruvian side of the lake cause we are heading to Cusco straight away tomorrow morning.

Bolivia tour continues to La Paz

2006-08-23T19:52:00.000-07:00

Soon two weeks past in Bolivia and two weeks left until the ultimate trip, which of course is the nice 30 hour, three-time-transferring flight combination to Finland.

Bolivia is nice. Really nice. We have just arrived from 3 days jeep-tour in Salar de Uyuni and surrounding deserts. Whole tour goes between 3500 and 5000 meters which feels weird. It felt much higher while being on the mountains near Santiago. I must say that even if there has been many amazing things in South America, this has been so far the most amazing. Hopefully I have time and patience to upload pictures in La Paz so you can see my fotofotofotos. Three days in cold but sunny environment showed loads of mountains, colorful lakes, sand deserts, weird rocks, amazing amount of stars at night, geysirs, beautiful sunrises and sunsets and a very very blue sky.

Before Uyuni we stayed couple of days in old mine town called Potosi. The worlds highest city in 4000 meters used to be the New York of South America but that was back in 1600 or something. Since that the silver minings of close mountain Cerro Rico haven´t been the same and nowadays the mining is concentrated in less valuable metals. We took the trip inside the mountain to see how miners work and it was interesting. The trip was not made to my sized people so I had some troubles fitting in to every hole inside the mountain. I will never complain about working facilities after seeing the guys inside the mountain digging and hoping to find something that will make them rich. They don´t eat during the working day, so we brought them coca leaves, refreshing drinks and of course, dynamite. Finally I got out of the mountain to see how the tour guides were giving light to dynamites and playing around with a firing dynamite in hand. Nobody died, so the tour continued happily to it´s end.

Now we are just about to take the train from Uyuni to Oruro and from there a bus to La Paz. Two weeks ago the problem in the train was too hot weather, about 35 grades. Now it will be ice-cold Andian night somewhere between 3500-4000 meters. I guess you can say that also Bolivia is country of extremities, at least when it comes to temperatures.

B to B (funny huh?)

2006-08-17T16:41:00.000-07:00

It´s been a while since previous post, so also position has changed quite many kilometers. Right now we are in Sucre, Bolivia.

Since we left Brazilian coast, we´ve seen a lot. We went to Pantanal area in Brazil and it was worth it. We saw a lot of animals and maybe the highlight of everything was seeing real anaconda coming from the river and our guide grabbing it. Have to post some pictures of it later, it´s a shame that I couldn´t take the snake with me. I guess we wouldn´t have any troubles if walking around with anaconda around neck.

From a drug smuggling border town in Brazil, we changed the country to Bolivia and took the death train. They said that 700 km way would take 16-20 hours and it took 24. Which makes the average speed 30 km/h, not exactly very exciting experience. Especially when it was at least 35 degrees warm and no A/C.

Then couple of days in Santa Cruz, the biggest and richest town in Bolivia. I think it´s quite from real Bolivia since there are people with money. We changed quite soon to a little town called Samaipata where we chilled couple of days. There we visited national park of Amboro which was nice experience even without seeing animals. It´s one of the only places in the world with fern forest (saniaismetsa) which was different. There the dry chaco desert, andes mountains and amazonia rain forest crush together and it forms a kind of special climate there.

After a first bus ride in Bolivia, we are now in nice town called Sucre. It´s the capital of Bolivia, even if quite many books say it´s La Paz. Sucre is also quite colonial and maybe that´s why I like it. Lots of beautiful churches and buildings among nice people. Finally I´m starting to look like an alien since people here are really short and dark.

Our trip continues tomorrow to mine town called Potosi. After seeing mines, we´ll head to salt desert Salar de Uyuni and from there to La Paz. Still a bit less three weeks to go. Now for first time I start to realize that soon it´s Finland again. Quite mixed feelings with that because I really like travelling here but I also like the idea of seeing all friends and family.

To the nature!

2006-08-06T13:20:00.000-07:00

After I sent my regards to weather gods, they started to behave.
Yesterday was a great day sailing with a little boat on Brazilian coast, just in front of a little town called Paraty. The town had similar narrow streets like in Suomenlinna or in Colonia of Uruguay where I visited in February. A really nice place which is also UNESCO world heritage site as it shows Portuguese colonial architecture.

We just took a bus from Paraty to Sao Paulo and now we wait a while until our next bus leaves. So we saw Sao Paulo only from bus and from metro but it´s easy to tell that city is huuuge. I guess it´s third biggest metropolitan area in the whole world.
Our next destination is a city called Campo Grande in Pantanal area of Brazil.
The area should be the best in whole South America to see wild animals. Our aim is to take a 3-day tour from this company (www.pantanaltrekking.com) tomorrow and end to Bolivian border town called Corumba. There we can jump to a so called Train of Death which leads to Bolivian city of Santa Cruz. Train´s nickname is not related to Road of Death which also is in Bolivia and supposed to be the world´s most dangerous road. Train´s name just comes from the fact that it´s so slow and boring trip from the border to Santa Cruz.

I noticed few days ago that my passport is starting to show same kind of signs that my friend Kasper´s passport did in Brazil. Maybe it´s the combination of Finnish handicraft and the Brazilian humidity which makes them fall in pieces. My passport just has ripped a bit from the first page, the one which has your personal information. Cause it´s so small, I didn´t do anything yet, just to add some excitement. Let´s see next time when Bolivian border official grabs it with gently hands and I´m on my way to the embassy 2000 km away.

2006-08-05T15:39:00.000-07:00

Going to Atlantic sea.

2006-08-05T15:29:00.000-07:00

My girlfriend Johanna, also known as Miss Brazilia...

2006-08-05T15:14:00.000-07:00

Street art from Rio de Janeiro.

2006-08-05T15:07:00.000-07:00

This is Iguazu Falls, at least some water was still left.

2006-08-04T11:46:00.000-07:00

This is Las Lenas, with a nice weather which was not the case usually...

Cursed by weather

2006-08-02T10:59:00.000-07:00

I´m one of those idiots who thought that it´s eternal summer in Brazil.
Well it´s not. After one sunny day in bus to Rio, it´s been cloudy or rainy.
We spent three days in Rio, saw the amazing beaches while it was cloudy or rainy and decided to continue the great search of summer.

So, the next step was to take a bus and a ferry to Ilha Grande, "The Great Island".
This is a great island, beaches are like from paradise, I suppose. But we are still waiting the weather to get a bit better so I could cure my multicolor-back in sun. My most eager and trustful fans know that it was of course caused by two infernal sunburns in Uruguay and in Mendoza.

Some might thought that this is a bit pessimistic thinking and I should think that I can still enjoy traveling and seeing new places. But think of this: In June I go to skiing in Portillo: not much snow, not much sun etc. Then I continue to Las Lenas. Same story, no snow, too much snow, rain, clouds, foggy etc. Then the exception that verifies the rule, I go to Buenos Aires, and the weather is great. Continue to Iguazu Falls where we notice that it hasn´t been raining a lot in Brazil where the roots of the river lay, so we watch the lousy falls in rain. And then to here where the weather master has forgotten that it´s supposed to be always summer. Finally I hear that the summer in Finland has been great, as if that´s supposed to make me feel better. So this is an appeal to all the rainmakers, CNN World Weather and Juha Fohr and all the other weather gods: put the things back to their places, send the good weather here and let the bad weather land on Finland.
Thanks.

Goodbye Argentina

2006-07-26T11:18:00.000-07:00

One of the best thing in backpack travelling is that you can change your plans anytime and you´re only schedule is the one you make by your own. What does this mean to us? That our next step is to take a bus to Rio de Janeiro, Brazil instead of going to northern Argentina!

We are now in Iguazu, watching one of the biggest waterfalls in the world. Or as it is supposed to be. We got a bit disappointed yesterday, since the rainmakers in Brazil have been lazy and there´s not a lot of water. Guide told that normally about 1600 cubic meters per second roll through the falls, now only 300. It means that just the biggest falls are still amazing to watch, smaller ones are quite dry.
Otherwise Iguazu falls are great. This far one of the greatest falls I´ve seen, has been Halistenkoski in Turku, Finland, so this makes an impression. We also made a Grand Adventure thing yesterday. A jeep and boat ride, which was supposed to take us just next to falls watch the power of water even closer. But because of lack of water in river, we couldn´t go that close. Made us wonder if we could swim a bit closer but we decided not to be Finnish this time.

Four days in Buenos Aires passed quickly. We are starting to be at least on national level when it comes to walking distances. Our hostel was in nice barrio of Old Palermo and we basicly just wondered around from nice restaurants and cafés to little inving boutiques the area is full of. To be a bit more touristic, we took a tango dinner one night and even got to floor with local professionals to show our moves. Which, as it´s easy to guess, were at least as good as theirs.

I managed also to get rid of 30 kg of "stuff", when I send every unnecessary thing to Finland. It cost 150 euros by boat. Luckily I had sold my skis, because they only accept their own regular packages and they don´t have the ski-model. I guess that if I had tried to sell my skis in international post office, the officers had got even more bargain price. I also had a brand new guitar, bought to my dad, which they didn´t accept. We started to realize that we might have to carry the guitar all 7 weeks to Peru. But suddenly, just before the bus to Iguazu left, our luck changed and we found a company from nearly closed busterminal which delivers stuff from BA to Lima, Peru. At least this is what I now hope or otherwise this guy has a nice new guitar now.

Then we said goodbye to luck and jumped quickly to bus. The ride to Iguazu was supposed to take only 18 hours. After sitting four hours on a side of a road in middle of nowhere and changing busses times, the trip took 26 hours. Nice. You could think that if a bus doesn´t work, they would send a working bus instead. They didn´t. They sent another bus which didn´t work so the mecanic guys had two buses to fix.It was a bit over 30 degrees and the air condition was not working, so the time was not exactly flying.

Well, after all, tomorrow we are taking a bus to Rio. Idea is to spend something like a week around there and then get to Bolivia. How, no idea. Supposedly there are buses going to bolivian border and so on. That´s other great thing beside the change of plans!

Buenos Aires, part IV

2006-07-20T01:46:00.000-07:00

Las Lenas and skiing is now in past and I'm in sunny Buenos Aires. Amazing, it's like summer here even if it's supposed to be middle of the winter. This is my fourth time here and I have to say that I really like this city more than Santiago.

Last few days in Las Lenas were good. Rental skis worked and we hiked a lot which was good since I'd been doing nothing for couple of weeks. We also got some nice runs even though the warm sun started the melting process again. I sold my skis, unfortunately for a bargain price. I only had two days to do it, so I decided to ask only 100 euros since they were in quite bad shape and with loads of binding holes in them. Finally I ended up with everybody coming to me asking about them and I guess that I could have asked the same price I paid for them year ago. Especially all the skipatrols were really eager to buy them and I almost caused a fight between two of them. However, now I don't have to send them to Finland which is also the case with my avalanche equipment, these days owned by a Australian snowboarder. He promised to pay double if they save his life.

Now it's only few hours until Johanna is here. Half a year has passed amazingly fast but I guess that's just something which always happen when yoú're having good time in interesting places. Even in Malargue.

How bad can the luck get?

2006-07-15T10:12:00.000-07:00

I thought I was pissed off waiting the weather get better.
I was wrong. It started now when the weather got sunny and my bindings ripped off from the ski the 4th time. So what now? Pair of K2 Seth Pistols in sale, in case you are heading to Las Lenas. That's the only reasonable thing to do since the skis don't cope very well with my telebindings. It's still possible to attach normal slalom bindings to them, so my mission is to find a person who likes fat, sexy, fearless, reeeally fast and little bit used....skis. There's no sense sending them back to Finland any more.

I had heard that the ski rental here has a really wide variety of skis. From 90's.
So I headed there to investigate it and after fifteen minutes of begging and asking some better skis, the guy climbed to attic and soon came down with pair of brand new K2's, almost the same as mine. Of course they're not telemark but if they'll make me smile again tomorrow, they're good enough.

If you don't count the skis, sun is shining. Beautiful weather and good snow. During the two weeks waiting here, I started to do something I'd never believed I'd do.
Sudoku.
Explinations are that I didn't have anything to do and just hanging around is terribly expensive also a bit boring if you do it two weeks. I wouldn't say I'm addicted but I might change my major to accounting from marketing. Numbers just take you away with them. Yesterday I started a treatment to get rid of Sudoku and started playing chess with Loki, my Australian new roommate. Kiki left to Santiago because we wanted sun and powder. It was obvious that if she had stayed, it had been raining old ladies today. So thanks Kiki and hope you find some powder from Chile.

Back to business

2006-07-14T09:30:00.000-07:00

After two days in San Rafael, now back in Las Leñas.
Finally it looks good, lot of snow, no wind, rain or fog. Seems like it could be some nice skiing coming the next days. Only problem is that the top lift has it´s wire off from the poles after the storms. So it could be that it won´t be possible to get where the real fun starts. Just have to cross the fingers and see what´s happening.

San Rafael was ok town. We found a nice bar where we visited both nights. Yesterday it had nice live jazz going on when we were teaching the bartender to make a long island ice tea. The result was glass full of different spirits and coke bottle next to it. I also celebrated the thing that it was exactly one week away when Johanna is coming here and got my hair cut. After a one year and couple of rastas, that wasn´t so easy. But now I got this nice office hair (just till shoulders) which means that it´s possible to be recognized at the airport next week.

We also met a nice Australian guy who came with us to here. He´s been skiing couple of seasons in Kashmir, India which sounded like "the real extreme skiing". I mean that of course we also here some bombing here but they are just for avalanches and not caused by pakistanes. Might be a trip worth of thinking, a bit different skiing holiday.

And the snow came

2006-07-10T07:02:00.000-07:00

I got some serious demands to write also in English so here I go.

Right now I´m in Las Leñas, Argentina, doing the same than the previous week: waiting. First, it didn´t snow and the skiing was bad. Then on last Thursday it started to snow and it hasn´t really stopped. Also the wind is amazing, I could hardly sleep last night because of it. No, I wasn´t sleeping outside but it´s just so noisy when wind blows. What this storm means, is that we´re waiting again.

Luckily we don´t have any skipass for a longer period so our only worry is to think what to do during the days. It´s not easy here, I can tell. First we stayed some 70 kilometers from here, in Malargue, which is a really slowgoing village. We got bored spending time there and tired coming here when it started to snow. The trip to here took more than 2 hours per direction. So yesterday we moved to a even smaller village called Los Molles, which is 20 km from here. I don´t know if you can even call it a village because there are not many houses. It means there´s even less to do. We are staying in a little refugio and which is a really nice hostel-style place. Weather forecast now shows that there would be 1,2 meters more snow on the top during the next couple of days. And by now, there must be already 1,5 meters new snow. So when the day comes and the storm ends, it´ll probably be amazing with this snow. At least after a week waiting that is what I hope. I still have a bit over week to stay here so hopefully that will happen before my leaving. If not, I guess I have to ask Johanna to bring also skis and then the nature of our trip will change a bit.

Just minutes ago I received a message from my roommate Markus that he´s sending the rest of my stuff to Buenos Aires. That´s how I don´t have to go to Santiago anymore and I can concentrate on storm-ending meditation. Thanks Markus, I owe you one sending of backpack and other stuff to 1500 km away. So if you have that kind of needs, let me know.

Lunta odotellessa

2006-07-04T10:35:00.000-07:00

Lumen metsastaminen on nyt alkanut kunnolla. Olemme Kikin kanssa Malarguen pikkukaupungissa Las Leñasin alapuolella. Paatimme asua taalla vaikka matkaa itse keskukseen on 80 kilometria, koska majoitus on niin paljon halvempaa ja kalliin hissilipun saa puoleen hintaan. Lisaksi lunta on talla hetkella niin vahan, ettei olisi jarkea maksaa majoituksesta kallista hintaa ja katsoa miten aurinko sulattaa loput lumet. Saaennusteen mukaan lunta on kuitenkin luvassa perjantaista eteenpain, joten nyt vain odotellaan. Vaikka taalla on kauden alku, muistuttaa hiihtotouhu Euroopan kesahiihtoa lampotilojen ja auringon sulattaman lumen vuoksi.

Yritin siirtaa tenttejani hieman aikaisemmalle ajankohdalle, kun viralliset tenttipaivamaarat osuivat sille ajalle kun pitaisi jo olla Buenos Airesissa. Vaihto-opiskelijoiden erikoiskohtelulinja kuitenkin jatkui koulussamme ja opettaja ilmoitti ettei minun tarvitse osallistua tentteihin ollenkaan. Han lupasi etta arvosanat annetaan aikaisempien valitenttien, esitysten ja ryhmatoiden perusteella. Todella hieno juttu, kaikki koulujutut ovat nyt siis paketissa ja voi keskittya lumisadetansseihin ja tulevan matkustelun suunnitteluun. Olisi tietysti ollut taydelllista jos olisin saanut tietaa taman viela Santiagossa ollessani, silla nyt puolet tavaroistani on siella. Tuntuu hieman typeralta matkustaa taas taalta Argentiinan puolelta sinne hakemaan loppuja tavaroita ja tulla taas heti takaisin toiselle puolelle manteretta. Nyt siis kuumeinen miettiminen paalla, josko saisin jotenkin tavarani sielta tanne.

Suunnitelmat muuttuu

2006-06-27T16:35:00.000-07:00

Kuten motto kuuluu, suunnitelmat muuttuu.
Talla kertaa kuitenkin osittain pakosta.
Viime perjantain kirjoittelun jalkeen alkoi tuntua vahan oudolta, sainkohan kenties jonkin viruksen tietokoneesta. Yo meni joka tapauksessa kuumeisena oksentaessa, joten aamulla ei ollut ihan parhaat pakkausfiilikset Argentiinaan lahtoa varten.
Kun sitten viela alkoi satamaan oikein kunnolla lunta, pistivat rajavartioston pojat rajan kiinni ja vaihtoehdot alkoivat olla vahissa. Joko jaada Portilloon kuuntelemaan sisalla riehuvien lasten raakymista tai lahtea Santiagoon lepaamaan. Valitsin Santiagon.

Nyt virus taitaa olla jo voitettu ja suunnitelmat pyorivat taas paassa. Jos ei ongelmia ilmene, kokeilen torstaina uudelleen Argentiinan puolelle paasya. Kun nyt olen talla viikolla koulussa, ei tunneille tarvitse enaa palata ja hyvalla lykylla ei Santiagossakaan tarvitse kavaista kuin tentit tekemassa ja tavarat pakkaamassa.
No, suunnitelmat on tassa kuitenkin muuttuneet taas sita tahtia, etta parempi keskittya seuraavaan viiteentoista minuuttiin. Mika toivottavasti pitaa sisallaan huomiseen tenttiin lukemista.

Taas erilainen juhannusaatto

2006-06-23T18:57:00.000-07:00

Jep, Portillo alkaa olla nahty ja huomenna nokka kohtii seuraavaa paikkaa.
Viime vuonna juhannus meni Norjassa Atlantin rannalla sijaitsevassa surffimajatalossa, tana vuonna taalla. Ehka sitten ensi vuonna voisi kokeilla vaihteeksi perinteista mokkijuhannusta. Ajatus saunasta maistuu talla hetkella aika hyvalle.

Omat tellut on ollut huollossa siita asti kun side lavahti toisen kerran irti.
Suksihuollon pojat ovat kuitenkin reiluja, antoivat ilmaiseksi koko viikoksi lainaan upouudet Salomonit. Ei tietenkaan telemarksiteilla, joten olen opetetellut taas uudestaan laskemaan slalomsiteilla.

Aurinko on pitanyt nyt huolen hyvista laskuista ja vaikka lunta ei olekaan tullut lisaa, on joka paiva loytynyt uusia hyvia paikkoja. Tanaan laskin taalla SkiClinicia pitavan Dan Eganin kanssa. Kaveri on 80-90-lukulainen hiihtostara jenkeista, jolla on oma Extreme-tv-ohjelma ja on tahdittanyt kymmenia hiihtoleffoja silloin kun itse paasin ekoja kertoja suksille. (www.wildworldofwinter.com/danegan.htm)

Ensi viikoksi pitaisi siis loytaa Argentiinaan, tarkemmin sanottuna Las Leñasin hiihtokeskukseen. Kaiken kulkuyhteyksiin liittyvan informaation loytaminen tuntuu olevan mahdotonta, joten nahtavaksi jaa milloin ja miten sinne paadyn. Asiaa hankaloittaa mukana oleva taysinainen rinkka seka suksipussi. Ei maailman paras yhdistelma apostolinkyydilla liikkumiseen...

Portillossa

2006-06-19T19:28:00.000-07:00

Tata voi kai kutsua lomaksi.
Ainoa mika Portillosta talla hetkella puuttuu, on kunnon lumi.
Eli se tarkein.
Muuten kaikki on hienosti. Paivarytmi on seuraava:
8.15 Ylos ja aamupalalle.
Valittavaa loytyy noin tusinasta lajista ja tarjoilijat kantavat syotavaa eteen niin kauan etta napa tarisee.

9.00 Lumille
Eilen oli loistava paiva, aurinkoa ja koskematonta lunta.
Tanaan taas painvastainen, tuulta ja jaista korppulunta

13.00 Lounas
Alkuruoka, paaruoka ja jalkiruoka.
Kahvi ja hetken lepo.

14.00 Takaisin lumille

17.30 Laskukamat kaappiin ja ohjattuun venyttelyyn (kylla!)

18.00 Punttisalille

19.00 Porealtaaseen

21.00 Illalliselle
Taas syodaan hullun lailla

22.30 Baariin
Livebandi soittaa joka ilta, eli muutama hyvan yon olut musiikin parissa

24.00 Petiin

Siina se on ja sama on toistunut nyt kolme paivaa ja nayttaisi jatkuvan loppuviikkoon asti. Paikka on puolillaan jenkkeja, toinen puoli argentiinalaisia.
Suurin osa viihtyy rinteissa, joten eilen paasin korkkaamaan kaudn ensimmaisena kaverina hienon Lake Run nimella kulkevan patkan. Koska jarvi ei ole jaassa, oli kiivettava sama patka takaisin mika tuli laskettua. Takaisin kiivettaessa vastaan tuli skipatrol kaveri joka onneksi osoittautui rennoksi. Pienta pelottelua tosin tuli siita etta nyt tulee hotellilta sanomista mutta kaikki onneksi meni hyvin.

Nyt vaan peukut pystyyn etta lunta tulisi!

Juhannus suksilla

2006-06-14T08:03:00.000-07:00

Nayttaa Suomi olevan helteen kourissa...
Taalla on eri meininki, viikonlopun reissu Argentiinaan oli koko ajan kysymysmerkin alla kelien vuoksi. Santiagosta Argentiinan puolelle paastakseen tarvitsee ylittaa vieressa olevat pikkukukkulat, eli Andit. Raja-asema on noin kolmessa kilometrissa joten kun lunta tulee kunnolla, pistavat pojat sen kiinni.
Raja-aseman vieressa sijaitsee Portillon huippuhieno hiihtokeskus, jossa on talla hetkella lunta kaksi metria.Ja josta juuri varasin itselleni lepopaikan ensi viikoksi!

Paikka hakee vertaistaan (www.skiportillo.com). Portillossa on vain yksi hotelli ja sen ollessa taynna lippuja ei edes myyda muille. Kaikki asiakkaat ostavat helahoidon viikoksi, mika tarkoittaa majoitusta, neljaa ruokaa paivassa, hissilippua 8 paivaksi, seka vapaata kayttoa hotellin saunoihin, uima-altaisiin, elokuvateatteriin, kuntosaliin, joogatunneille, hierontaan, kampaajalle etc. Eli saastan parturissa kaynnin sinne. Koska laskukausi alkaa lauantaina, on ensimmainen viikko viela itse sesongin ulkopuolella. Sen vuoksi hinta tasta viikosta, 400€ sisaltaen kaiken, on viela alhainen. Heinakuussa sesongin alkaessa hinnat pomppaavat ylos ja hotelli on myyty jo loppuun puoleksitoista kuukaudeksi. Oma suunnitelmani on tutustua viikko Portilloon ja heilahtaa sitten Argentiinan puolelle Las Leñasiin, mikali tuntuu silta etta Portillo on nahty. Jos ei tunnu, jaan viela toiseksi viikoksi. Onneksi lunta on nyt sen verran ettei haittaa vaikka aurinko paistaisikin. Saaennustus nimittain lupasi ensi viikoksi ylimmillaan 30 astetta ja alimmillaan 15... Ei kuulosta talvelta, mutta kelpaa silti jos lumi pysyy kehissa. No, eihan noista ennustuksista ikina vuorilla tieda mutta hyvalta nayttaa ainakin tassa vaiheessa.

Koulunkaynti alkaa olla siis aika finaalissa. Hiihtolomalta palatessani koulua on jaljella viikko, sen jalkeen ovat luvassa tentit. Tenttien valissa olisi tarkoitus tutustua Santiagon vieressa oleviin hiihtokeskuksiin. Kuitenkin ultimate tarkoitus talle viimeiselle kuukaudelle Chilessa on saada niin monta laskupaivaa kuin mahdollista ja pistaa sitten sukset pakettiin. Tasan kuukauden paasta kutsuu Buenos Aires ja sitten alkaakin Argentiinan pohjoisen osan seka Perun ja Bolivian kiertue Johannan kanssa.

Ai niin, jotain uutisia Suomeenkin liittyen. Sain jokin aika sitten tietaa etta sain oikeuden opiskella Helsingin yliopistossa viestintaa ensi vuonna. Joten nayttaa silta etta Helsinkiin muutto on syyskuussa edessa.

Talvi!

2006-06-08T19:33:00.000-07:00

Nyt se iski!
Nimittain aivan hullu himo paasta lumelle!

Nayttais silta etta vietan taman kuun kaksi viimeista viikkoa Argentiinan Las Leñasissa laskemassa todella syvaa ja nayttavaa tellukaannosta...
Nyt viikonloppuna koulun reissulle myos Argentiinan puolelle.
Jos hyva tuuri kay niin paasee korkkaamaan puuterit toista kertaa tana vuonna jo sunnuntaina, nyt talla mantereella. Ainakin lunta on vuorilla tullut, Chilen ja Argentiinan valinen tie poikki lumen vuoksi ja reissu siirtyi paivalla eteenpain.
Toivottavasti lauantaina kuitenkin paastaan lahtemaan. Takasin tulemisesta ei niin valia, mikali sita lunta tosiaan on.

Sängyn pohjalta

2006-06-02T10:44:00.001-07:00

Tämä viikko on toistaiseksi tullut vietettyä pitkälti neljän seinän sisällä, kuumeesta johtuen. Siitä johtuen olen päässyt tutustumaan Chileen television kautta, asia joka muuten on onneksi jäänyt aika vähiin. Uutisissa ei ole kerrottu viime päivinä paljon muusta kuin paikallisten lukiolaisten mielenosoituksista. Santiagon keskusta onkin muistuttanut enemmän taistelutannerta kuin normaalia suurkaupungin keskustaa. Kaava on ollut se, että mieltään osoittavat 15-17-vuotiaat nuoret ovat ensin kokoontuneet tiettyyn paikkaan, mihin puolisotilaallisten carabineros-poliisien panssariajoneuvoja alkaa nopeasti kokoontumisen jälkeen ilmestyä. Sen jälkeen luvassa on mielenosoittajien taholta kivien ja muiden käteen sopivien esineiden heittelyä kohti tylyn näköisiä carabineros-ajoneuvoja. Tästä hermostuneina carabineros-ajoneuvot alkavat syöstä sisästään joko vettä tai kyynelkaasua kohti mielenosoittajanuoria. Seuraavassa kohtauksessa carabinerot liikkuvat kilpikonnamuodostelmassa hakemaan nuorista itselleen iltapalaa tai panttivankeja. En ole vielä keksinyt mitä muutakaan poliisi näillä teineillä tekee. Luvassa tuskin on vankeustuomioita tai kolmannen asteen kuulusteluja tyyliin ”heititkö sinä kiven panssariajoneuvomme kylkeen”. Suurin osa mielenosoittajista kun näyttää olevan lähinnä pitämässä hauskaa ja nauttimassa siitä ettei tarvitse istua koulun penkillä.

Huvittavaa on ollut myös katsella lakossa olevien lukiolaisten neuvottelevan opetusministeriön edustajien kanssa. Pöydän toisella puolella istuu muutama koulupukuinen finninaamainen lukiolainen, vastassaan paikallinen opetusministeri avustajineen. Näistä tuskin kukaan on alle viidenkymmenen. Lapset vaativat täysin ilmaista opiskelua, joukkoliikenteen ilmaista käyttöä ja muutamia muita etuja. Toistaiseksi neuvottelut eivät ole edenneet lasten tahdon mukaan, niinpä koulujen penkit pysyvät tyhjinä. Kyseessä on koko valtakunnan laajuinen ilmiö, sillä myös muissa isoissa kaupungeissa on ollut suuria mielenosoituksia.

Chilellä tuntuu olevan muutenkin opetukseen ja koulutukseen liittyvissä asioissa mietittävää. Eilen uutisissa näytettiin kuvaa köyhistä palestiinalaislapsista potkimassa palloa ja kerrottiin kuinka chileläiset lapset jäävät jopa palestiinalaisten taakse kansainvälisissä oppimisen tasoa mittaavissa tutkimuksissa. Opetukseen ja koulutusjärjestelmään olisi siis ilmeisesti tarvetta satsata, mutta sen sijaan vastavalittu presidentti lisäsi ensitöikseen menoja lupaamalla palkata 1000 uutta carabineroa Santiagon alueelle. Samoja kavereita, jotka mielenosoitusten yhteydessä pieksivät muutaman näiden toimintaa kuvanneen lehtimiehen ja potkivat yhden maassa makaavan valokuvaajan huonoon kuntoon. Onneksi kontrollivaltiolta löytyy myös kykyä myöntää ylilyönnit, sillä erikoisjoukkojen komentaja erotettiin seuraavana päivänä.

Vaikka televisio viime päivinä onkin pitänyt hyvin ajan tasalla muutaman kilometrin päässä tapahtuvista taisteluista, jaksaa se aina pitää oman tasonsa suoltamalla käsittämätöntä sontaa. Esimerkkeinä paikalliset saippuasarjat eli telenovelat tai ö-luokan populistiset tv-showt. Näistä ehdoton suosikkini on Caso Cerrado eli ”Case Closed”. Kyseiseen ohjelmaan saa kuka tahansa ilmoittautua hakemaan omalle asialleen oikeutta. Paikalla ovat asianomistaja sekä henkilö tai henkilöt, joita hän syyttää. Nämä tappelevat keskenään noin 15 minuuttia jonka jälkeen ohjelman juontaja Dr. Mary päättää kumpi on oikeassa. Yleensä kyseessä ovat esim. maksamattomiin vuokriin liittyvät jutut. Toinen osapuoli väittää maksaneensa, toinen sanoo ettei rahoja ole tullut. Dr. Mary kysyy onko maksaneella näyttää kuitteja. Ei ole. Siispä Dr Mary julistaa tuomion jonka mukaan rahat tulee maksaa 3 päivän sisällä. Caso cerrado, case closed. Onneksi alan olla pikku hiljaa terve, muuten voisin itsekin olla mutaman päivän päästä aika closed case.

I love this game!

2006-05-26T10:54:00.000-07:00

Olin eilen katsomassa NBA-korista paikallisessa Sport Baarissa ja vanhat kunnon koriksen katselumuistot palasivat nostalgisesti mieleen!
Aivan mahtavaa, nyt pitää tiiviisti seurata kaikki pelit loppuun asti kun kerran kaikki pelit pitäisi olla mahdollista livenä nähdä.
Suomessa ollessani en viimeiseen puoleen vuoteen kytkenyt telkkarin antennijohtoa enää seinään, niin paljon turhaa siitä tuutista tulee. Mutta jos jostain saan ensi syksynä sellaisen kanavan hommattua josta NBA-korista tulee, niin joudun ehkä harkitsemaan uudelleen.

Muuten ei merkillistä. Olo on kuin kesäleskellä, Kiki lähti Argentiinaan käymään ja Markuskin vain hengailee "tyttöystävänsä" kanssa. Ilmoita sitten Markus kun lainausmerkit saa ottaa pois...

Kämppikset

2006-05-26T10:50:00.000-07:00

Markus ja Kiki lähdössä pyöräilemään.
Ei vaiskaan, vuorilla siinä ollaan ja todella cool meininki.

Am I easy?

2006-05-26T10:40:00.000-07:00

Onkohan tätä tyttöä harmittanut kun sai tietää oman sponsorinsa?
Toisaalta paikallisten englannin kielen taidoilla ei viesti mene kovinkaan monelle perille.

Kyseessä Mendozan missikisat viinikarnevaalien aikaan...

Valparaiso

2006-05-26T10:15:00.000-07:00

Valparaison katukuvaa. Samanlaista värimaailmaa soisi Suomeenkin...

Poikabändi

2006-05-26T10:04:00.000-07:00

Olen ajatellut ryhtyä poikabändin manageriksi, jäsenet löytyvät kuvasta ja ovat kaikki koulukavereitani. Ainakin looksit on kunnossa jos ei muuta.

Elama, osa urheilua

2006-05-24T08:17:00.000-07:00

Paivitin hauskemman ulkoasun ja muutamia linkkeja sivuun. Lupaan myos laittaa vahan kuvia heti kun saan hyvan ja nopean yhteyden kayttooni. Hienoja kuvia taalta loytyy myos kamppikseni Markuksen Flickrista: www.flickr.com/photos/masi/

Santiago taitaa olla talla hetkella rauhallisempi paikka kuin Helsinki tai Turku, taalla kun ei voi puhua varsinaisesta Lordi-maniasta. Voi olla vaikea uskoa, mutta jostain syysta Euroviisut eivat taalla ole niin kova juttu. Ainakin aikaisempia viisuja muistellen, soisin saman kohtalon Suomeenkin. Mutta Lordi kylla voisi taalla menestya, ovathan monet suomalaiset metallibandit taalla erittain tunnettuja. Nightwish, Apocalyptica, Children of Bodom ym. ovat kaikkien metallifanien tiedossa, kun taas Argentiinassa joka paikassa vastaan tullut Rasmus ei ole taalla samanlainen hitti. Kovin sana taalla on kuitenkin reggaeton-musiikki (tyyliin Gasoliiiina!). Omasta mielestani kasittamattoman hirveaa kuunneltavaa, vastaa vahan 90-luvun europoppia.

Urheilua on viimeisen parin viikon aikana tullut myos harjoittamisen lisaksi seurattua. Kavimme paasarjan futismatsissa Universidad Catolica-Universidad Chile. U. Chilen riveissa pelaa Euroopassakin menestyksekasta uraa luonut Marcelo Salas, joka on iso stara taalla. Molempien joukkueiden kannattajat olivat fanaattisia, vaikka stadion oli puolityhja niin tunnelmaa loytyi silti. Paatykatsomot olivat taynna, eika kannattajia voi ainakaan asenteen puutteesta syyttaa. Peli loppui U. Chilen voittoon ja Catolican kannattajat saivat jaada puoleksi tunniksi katsomoon odottamaan, tappeluiden valttamiseksi. Peliin mennessakin sai menna useamman turvatarkastuksen lapi ja paikalliset poliisit, lempeat carabinerosit olivat paikalla edustamassa panssariajoneuvoineen. Aina niin mielta rauhoittavaa.

Lehdet ovat taynna futisuutisia, vaikka Chile ei varsinainen menestyja kyseisessa lajissa olekaan viime vuosina ollut. MM-kisoissa joukkue ei pelaa, mika on tietysti harmi. Olisi ollut mukava seurata joukkueen peleja tassa maanosassa, jossa jalkapalloa voi verrata uskontoon. Mutta eikohan taalla peleja katsottaessa silti tunnelmaa loydy, silta ainakin tuntui viikko sitten Champions Leaguen finaalia katsottaessa.

Viime viikonloppuna kavin katsomassa myos vastaavien joukkueiden korispelin. Ottelu vain oli pettymys isojen tasoerojen vuoksi. Catolican joukkueen pelaajat olivat kaikki ammattilaisia, U. Chilen taas eivat. Oli kuitenkin mukava nahda ihan kunnon koristakin. NBA:n playoffien seuraaminen on toistaiseksi jaanyt haaveeksi, huomenna aion kuitenkin etsia sellaisen baarin jossa voin alkaa totuttautua tv-urheilun orjaksi NBA-koriksen parissa ennen futiksen MM-kisojen alkua...

Oman joukkueen korispelit eivat ole sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Peli ei ole kulkenut, joten kolmen matsin jalkeen voittosarake nayttaa viela nollaa. Laiskat otteet ovat saaneet myos valmennusjohdon taysin pois tolaltaan ja treeneissa onkin otettuja luuloja pois kerta toisensa jalkeen. Se ei vain taida olla oikea tapa, koska osallistumisprosentti harjoituksiin tuntuu tippuvan samaa tahtia kuin tahti treeneissa kasvaa. Omalla kohdallani paaasia on kuitenkin se, etta touhu kokonaisuudessaan on edelleen hauskaa, enka jaksa tappioistakaan hirveasti stressata. Tottakai olisi mukavampi voittaa, mutta touhu on kohdaltani puolentoista kuukauden jalkeen ohi joten en aio itkea itseani iltaisin uneen vaikka tappioita tulisikin.

Viikonloppuna on taas vuorten vuoro, edellisesta keikasta onkin jo kolme viikkoa.
Keuhkot odottavat jo puhdistamista, niin saasteinen ilma taalla on sateettomuuden vuoksi ollut. Loppuviikoksi on kuitenkin luvattu sadetta. Onneksi, silla se tarkoittaa myos lampimampia oita. Ei siis tarvitse ainakaan viela ruveta kayttamaan untuvamakuupussia sisalla.

Kuiva kausi

2006-05-10T08:15:00.000-07:00

Santiagossa ei ole kuulemma ollut yhta kuivaa syksya 28 vuoteen. Yhtakaan sadepisaraa en ole viela tassa kylassa nahnyt, vaikka kuulemma toukokuussa pitaisi sadella jo ihan kunnolla. Paivisin lampotilat kohoavat edelleen yli kahteenkymmeneen, illat vaan kylmevat. Toivo lumisesta talvesta vuorilla elaa silti yha. Meteorologien mukaan kuivuudesta huolimatta on yhta mahdollista etta talvesta tulee sateinen kuin kuiva. Kuulostaa ihan silta kuin heittaisivat kolikkoa siella. Tieda sitten.

Koriksen sarjakausi alkoi viime viikonloppuna. Siis omamme, maan paasarjoista en ole nahnyt lehdissa viela sanaakaan. Olin jo hankkinut lipun Dalai Laman vierailun yhteydessa jarjestettyyn tapahtumaan jossa tiibetilaisguru kertoi viisauksiaan. Valitsin kuitenkin viime hetkilla "joukkueen edun" ja menin peliin. En tieda oliko lasnaolostani lopulta etua vai ei, takkiin ainakin tuli, tosin hyvin niukasti kolmella pisteella. Oli kuitenkin mukava paasta pelaamaan, peliaikaakin tippui ihan mukavasti. Heiton tippumisesta en tieda, kun en heittoja ottanut. On hienoa keskittya taalla omaksumaani ison miehen rooliin, eli vaantaa skriinia skriinin peraan ja yrittaa nayttaa mahdollisimman isolta. Tappiosta johtuen valmentajat pitivatkin eilen ja edellispaivana viela tavallistakin tiukemmat treenit. Tasta eteenpain peleja on joka lauantai. Ensi viikonloppuna ajattelin kuitenkin preferoida Santiagon saasteiden niskasta karistamista. Andinismo-seuramme (niin kai voi jo sanoa, www.clubcenit.cl) lahtee taas lauantaina vuorille, talla kertaa vain paivaksi.

Viimeksi vuorilta kotiin palatessamme talomme conserje, eli talonmies, oli jarjestanyt aulan lasitaulun taakse hieman informaatiota ja taidetta. Aikaisemmin taululla on ollut muun muassa kuvia roskakuilun pohjalla olevasta roskasailiosta ja ohjeita siita miten roskapussit pitaa kuiluun heitettaessa olla suljettuina ja miten niissa ei saa olla elainten jatoksia. Nyt taululle oli isketty lehtijuttu marijuanan haitoista seka pahvijuliste Claude Monèt'n taulusta. Marijuanainfo ilmeisesti liittyi siihen etta talossa on valitettu sen polttamisesta ja sita yritetaan nyt talla tavoin kitkea. Paatin siis jattaa tukkani entiselleen ja rastat ottamatta jotta conserje viela tervehtii ystavallisesti kotiin saapuessani.

Koulussa ei ihmeempia tapahdu. Sanoista "leikkikoulu" ja "lapset" toistuvat yleisimmmin koulunkaynnista Markuksen ja Kikin kanssa puhuttaessa. Kertoo ehka jotain. Koulunkaynnin vaatimustasot eivat siis edelleenkaan ole paata huimaavat.
Tanaan esitimme taas ryhmatyon, joita taalla tunnutaan suosivan. Suosittelisin kuitenkin seka paikallisille opiskelijoille etta opettajille tutustumista seuraaviin aiheisiin opintojen kehittamiseksi: toiminnan koordinointi, luetun ymmartaminen, kuullun ymmartaminen, muidenkin tietolahteiden kuin googlen kayttaminen... etc.
Alkaa tuntua silta etta yksi lukukausi tassa koulussa riittaa vallan hyvin.
En silti halua valittaa, koulukaverit ovat erittain mukavia ja opettajat myos.
Vaatimustasojen mataluus aikaansaa myos riittavan maaran vapaa-aikaa, joten mikas tassa on ollessa.

Saimme eilen Acondicinamiento Ficica- kurssilla (vapaalla suomennoksella fyysinen kunto) ohjeet oikeasta ruokavaliosta. Eli muistakaa: ei punaista lihaa kello kuuden jalkeen illalla! Kuten jo Patagoniassa matkustaessamme kuulimme eraalta suomalaisreissaajalta, taalla pain maailmaa kannattaa paivan ruokahetkista panostaa erityisesti lounaaseen. Monissa paikoissa on menu del dia tarjouksia jossa eteen lyodaan jonkinnakoinen salaatti, paaruoka ja jalkiruoka. Kannattaa pitaa mielessa etta kaiken ylimaaraisen tilaaminen maksaa, ei siis kannata vastata myontavasti mihinkaan kysymykseen, mita tarjoilija esittaa. Eli nyt syomaan, tilaan samaa kuin aina aikaisemminkin, parasta ja halvinta!

Hyiset nakymat

2006-05-03T10:31:00.000-07:00

Kuten kuvasta nakyy, ylhaalla olosuhteet on toisinaan aika hyiset, nyt on onneksi kaytossa upouusi untuvamakuupussi jonka ansiosta viikonloppuna tuli yolla jopa hiki!

Huippu jai nakematta

2006-05-03T09:52:00.000-07:00

Jep, taas takaisin sivistyksessa, eli kaupungin puhtaassa ilmassa.
Viikonloppu meni taas vauhdilla, laskettiin Markuksen kanssa etta neljaan paivaan mahtui noin 30 tuntia, 3000 metria vertikaalia ja aika monta kilometria etenemista.
Kuvassa kaksi retkikuntamme jasenta laskeutuu alas kohdasta jonka saavutimme.
Ihan huipulle eli 4000 metriin ei siis paasty vaan takana haamottava huippu jai muutaman sadan metrin paahan. Olosuhteet olivat ylhaalla vaikeammat kuin oletettiin, eika aikaakaan ollut kovin ruhtinaallisesti jaljella. Mutta ennen kaikkea todella mahtava viikonloppu ja hieno kokemus. Pitaa toivoa etta paasemme viela muillekin reissuille mukaan, sen verran hauskaa oli.

Musiikkivideota tekemassa

2006-05-03T08:23:00.000-07:00

Melko kaytannonlaheista hommaa kun saa koulutoissa huhkia lapio kadessa.

Aika kuluu vauhdilla

2006-04-26T08:10:00.000-07:00

Aika kuluu nopeaan, vaikea uskoa etta Santiagossa vietettavasta ajasta on pian jo puolet takana. Kaupunki on edelleen lahes kesainen, osa puiden lehdista on tosin tippunut tuoden syksyista tunnelmaa. Maksimilampotilaksi luvattiin kuitenkin tanaankin 29 astetta, joten talvifiilista ei viela taalla oikein saa.

Talvea lahdetaan kuitenkin taas hakemaan viikonloppuna vuorilta ja talla kertaa hieman ylempaa. Eilen oli kokoontuminen koko retkikunnan kesken ja kaikki vaikuttaa hyvalta. Porukkaan mahtuu muutama opas, muutama muuten kokeneempi ja muutama vasta-alkaja. Kaiken kaikkiaan meita tulee olemaan 12-14 henkea. Ensin perjantaina menemme paivaksi Turismo Aventura kurssimme kanssa vuorille, jonne sitten Markuksen ja Kikin kanssa jaamme muiden palatessa Santiagoon. Lauantaiaamuna saapuu loppuretkikunta ja tarkoitus on edeta lauantaipaivan aikana jaatikon alle, josta kiipeaminen sunnuntai aamuvarhaisella alkaa. Sunnuntaipaivan aikana tulemme myos takaisin huipulta, takaisin Santiagoon palaamme kuitenkin vasta maanantaina. Kaiken kaikkiaan siis kolme ja puolipaivaa poissa kaupungin saasteista, mika tekee varmasti hyvaa keuhkoille. Huomenna pitaisi menna viela vuokramaan puuttuvia varusteita kuten kyparaa, jaarautoja, valjaita ym. rekvisiittaa. Vuorella on korkeutta tipan vajaa 4000 metria, joten eikohan siina hien saa aikaiseksi.

Takaisin arkeen

2006-04-19T07:06:00.000-07:00

Reilu puolitoista viikkoa vierahti nopeaan ja nyt on taas Santiagon arki kaynnissa.
Koska aiemmat matkat tassa maanosassa ovat suuntautuneet lahinna Argentiinaan, oli nyt mukava tutustua myos tahan maahan. Tosin vuokrattuamme jeepin sahasimme edestakaisin Chilen ja Argentiinan rajan tuntumassa. Kaiken kaikkiaan viikon aikana tuli noin 1000 kilometria mittariin ja paikat olivat suurimmaksi osaksi massaturismin ulottumattomissa. Auto ja siis etenkin aito Land Rover, oli oikea valinta, sen verran kapeiksi ja vaikeakulkuisiksi muuttuivat luonnonpuistojen tiet paikka paikoin. Autokin kesti loppuen lopuksi kaiken, vaikka ilmaa renkaisiin saikin aina valilla pumpata. Perinteiseen perhematkailumme tapaan testasimme myos yhdella 150 kilometrin bensa-asemattomalla valilla tankin lopullisen tilavuuden. Eli tiedoksi, Land Roverin Discovery mallissa bensavalon syttymisen jalkeen voi sellaiset 100 kilometria viela huristella.

Perhelomalta palattuani en ehtinyt edes rinkkaa kunnolla purkaa kun seuraavana aamunan starttasimme chilelaisperheeni Marcuqsen ja Ciquin kanssa kohti lahella sijaitsevia vuoria. Oli uskomatonta nahda miten lahelta Santiagon metropolia loytyy kasittomattoman hienoja luonnonolosuhteita. Aloitimme melko kevyesti viettamalla yhden yon vuorilla ja toisen leirinta-alueella laheisessa kylassa. Sunnuntaina olikin Turismo Aventura opettajamme Ximenan jarjestama grillailu paivan vietto lahella retkeilykohdettamme ja siella saimme taas maistaa chilelaista ystavallisyytta. Nimittain, opettaja ja hanen miehensa lupasivat vieda meidat parin viikon paasta vuorille, talla kertaa ihan kunnolla. Tavoitteena on valloittaa noin 4000 metrissa sijaitseva huippu, Ximena opasmiehineen ja ystavineen toimivat oppaina. Kuulostaa loistavalta, nayttaa silta etta ystavystyminen taalla tapahtuu siis enemman opettajien kuin opiskelijoiden kanssa.

Arki lahti mukavasti kayntiin parilla kurssin valikokeella. Ei voi ainakaan vaikeustasoista syyttaa. Melko omituista on se, etta vaikka itse kurssilla opeteltaisiin aiheita aarimmaisen syvallisesti, vaikuttavat itse kokeet lahinna yla-astetasoisilta. Tietenkin espanjan kieli lisaa hieman vaikeusastetta, eika esimerkiksi ihmisruumiin lihasten ja luiden espanjankieliset nimet aivan taydellisesti ole hallussa. Onko sitten tarpeenkaan, nahtavaksi jaa.

Herasin todellisuuteen seka kurssien etta koristiimin osalta kun menin kysyneeksi porukan ikajakaumaa. Selvisi etta kursseillamme opiskelijat todella ovat hyva jos kahdenkymmenen. Korisjoukkueen keski-iaksi arvelivat 21 vuotta, valmentajista toinen on minua vuoden nuorempi... Mutta mikapa pitaa paremmin nuorena kuin lasten kanssa leikkiminen. On silti huvittavaa ajatella etta joukkuetoverini ovat nuorempia kuin aikoinani valmentamani korisjunnut. Mutta eilenpa paasi pappa nayttamaan kun korisjoukkueen juoksutesteissa saavutin kunnioitettavan kolmannen sijan kahdentoista elinvoimaisen nuoren miehen joukossa. Alan nyt jo pikku hiljaa nahda itseni samanlaisena kolmosdivarin pappakorisvaantajana joita itse olemme omassa tiimissamme aina naureskelleet. Tai vastaan pelattaessa itkeskelleet.

Kuulin kuitenkin juuri ikuisen nuoruuden salaisuuden eraan vaihtarituttumme vuokraisannalta joka on santiagolainen nelikymppinen tanssisalin omistaja ja tanssinopettaja. Kun nukkuu 14-15 tuntia paivassa, ei kuulemma paljon ika paina. Tata en ole viela testannut, tuntuu etta ainakin aiemmin pikemminkin painvastaista testausta on tullut tehtya.

Lauantaina aiomme pitaa vihdoin tupaantuliaiset, vasta nyt on tutustuttu tarpeeksi ihmisiin joita kutsua. Mielenkiintoista nahda minkalainen on lopullinen kokoonpano, varsinkin kun historia on osoittanut etta chilelaiset pitavat lupaamisesta paikalle tulemista enemman.

Pucon

2006-04-08T16:46:00.000-07:00

OK, right now I'm on a week vacation with my family and we're in Pucon which is about 700km south from Santiago. It's nice to be in a small town after a month in Santiago. We rented a jeep, Land Rover Discovery and the purpose is to drive on argentinian side and spend a couple of days over there. It will be interesting to climb the Andies with a car, yesterday we tested our 4x4 and it was ok.

It's just been one and half day here and I´ve already seen a lot. Yesterday we went to thermal spa, which was really nice. Surrounded by nature, natural pools where you could bath. Temperature varied between 35 and 50 degrees. It was very relaxing and quite amazing to notice how there were some small hot water rivers coming from the mountain...

Today I went to fulfill a long time dream, river kayaking. Normally it´s a three days course but I had only one day cause we are leaving today. It was very hard to find me a kayak where I could fit in. Not that I'm so fat nowadays but my legs were too long. Finally I was able to fit in one, although it was quite painful. We headed to a lake to practice manouevering. It was quite difficult to try to understand all the advices in spanish. Finally they decided that I'm skilled enough to enter the river. Even though I couldn't learn the eskimo turn in one hour, I could always escape from the kayak if I would fall. I was with too young guys who were not real guides but the owner of the company apparently thought that this was good training for them. So we paddled two hours in river, passing some little rapids too which was real fun. And I didn't fall so I didn't have to test my skills that way. This is definitely one thing I'd like to continue. I would like to go to a real course somewhere and learn to do it correctly. Whitewater rafting is fun but you are not doing it by your own. You're just one of the paddlers. Here you either do it by your own or get wet and do it otherwise. Very challenging, I think.

Owner of the company told me that there are 90 adventure companies in town. This is a small town but when you walk the main street you can hardly see anything else than those companies. Opportunities in the nature are great. Just behind the village there is volcano where you can ski. Not on the magma (except when it's errupting) but on snow. Skiing season starts in July so it's a bit early.

Tien paalle

2006-04-06T14:47:00.000-07:00

Kuukauden paikallaan olon jalkeen on mukava taas karistaa hetkeksi suurkaupungin saasteet nenasta ja suunnata kohti mukavampia maisemia. Lahdemme tana iltana Lake District alueelle, jossa jarvet ja tulivuoret hallitsevat maisemaa. Saatamme myos piipahtaa Argentiinan puolelle, tarkat suunnitelmat ovat yhta auki kuin yleensa.
Viikko siella ja sen jalkeen teemme viela mahdollisesti paasiaisena toisen luontoretken Markuksen ja Kikin kanssa.

Parista ryhmatyosta kun paastiin eroon, niin uutta alkoi pukkaamaan ja kunnolla.
Musiikkivideokurssin videon teon valmistelut alkoivat, analysoinnit on siis toistaiseksi analysoitu ja nyt alkaa tuottaminen. Toistaiseksi kokemukset ryhmatyoskentelysta eivat ole haappoisia, Chilelaiset eivat ole parhaimmillaan lupausten ja aikataulujen kanssa. Saa nahda miten taman ryhman kanssa sujuu.

Ai niin, mulla on jo hetken aikaa ollut chilelainen puhelin, joten kaikki joilla on ylimaaraista rahaa tai laskun maksajana toinen taho, niin ei kun luuri laulamaan.
Numero on +58-9-5159181. Myos tekstiviestit tahan numeroon tulee perille, tosin myos suomen numeroon yhta lailla.

Sellasta talla kertaa ja nyt pakkaamaan!

Kuvioiden paivitysta

2006-04-04T12:09:00.000-07:00

Pahoitteluni, pienta taukoa on tullut blogin kirjoittamiseen, pitaa yrittaa parantaa tapojani ja kirjoitella vaikka vahan useammin vahemman.

En olisi pari viikkoa sitten uskonut etta syy kiireisiin tulee olemaan koulu. Kolme kurssia oli lopullinen valinta koulunkaynnin muodoksi, niissakin on riittanyt ihan tarpeeksi hommaa.

Kurssit ovat seuraavat:
Acondicinamiento fisico,eli fysical condition, eli condition fysical, eli fyysinen kunto, joka kuuluu turismo aventura- ohjelmaan ja sisaltaa seka kaytantoa etta teoriaa. Kurssin vetaja on noin kolmekymppinen nainen joka on vahan kuin tv-sarjahahmon Xenan kiltti versio. Nimikin on Ximena, saattavat siis olla siskoksia. Tahan mennessa olemme rakentaneet lihaskunto-ohjelmaa, harrastaneet aerobicia ja tutustuneet ihmisruumiin (lahinna lihasten) toimintoihin teoriapuolella. Kurssi siis "hieman" poikkeaa kauppatieteesta ja onkin ollut ihan mielenkiintoista oppia pitkasta aikaa uudentyyppista asiaa. Kurssilla on edessa myos retkeilya. Tanaan saatiin ohjelma ja edessa on kolme reissua joista kaksi vahan pienempia ja yksi lahes viikon. Ximenalla vain on haastellinen tehtava saada ensin joukot siihen kuntoon etta ne voi metsaan lahettaa. Kurssilaiset kun nayttavat lahinna muukalaislegioonalta, melkoisen nuoria tyttoja ja poikia joita ei ensi nakemalta ehka arvaisi adventure tourismin opiskelijoiksi. Tatuointeja loytyy keskimaarin 3 per karsa. Tai aika harvalla karsassa on tatuointeja mutta jalat ja kadet on aika maalattuja. Opettajan kysyessa kuinka monelta loytyy trekking-kengat, kasia nousi ylos kolme. Niista kaksi kuului minulle ja Markukselle, joten saapa nahda millaisella varustuksella vuorille mennaan.

Toinen kurssi liittyy turismimarkkinoihin ja niiden rakenteeseen. Tama siis liippaa aika lahelta Suomessa suoritettuja opintoja. Tosin kurssi muistuttaa enemman kalvosulkeisia kuin luentoa, opetusmetodit eivat siis taallakaan ole kehittyneimmasta paasta. Huomenna pitaisi esittaa talla kurssilla ensimmainen ryhmatyo.

Kolmas kurssi on Experimental video-clip. Eli musiikkivideoihin tutustumista ja niiden analysointia. Tarkoituksena on myos tehda kurssilla musiikkivideo. Kasitykseni mukaan paras paatyy televisioesitykseen joten pitanee tsempata. Oikein mielenkiintoinen kurssi joka tapauksessa. Opettajana on nuori kaveri joka on itse musiikkivideo-ohjaaja. Taas vahan erilaista kuin normaalit Suomen koulukuviot.

Vapaa-aika on tahan asti kulunut tahan asti tasan kahden asian parissa: urheilun ja kotitehtavien. Eilen alkoi toinen viikko korisjoukkueen treeneissa ja on ollut melko vauhdikasta. Kaksi valmentajaa jotka pitavat spartalaista kuria ylla ja pitavat myos kunnon treeneja. Kun viela koulun tunneillakin on urheiltu ja muuten kayty Markuksen kanssa lenkilla niin ei voi ainakaan liikunnan puutteesta syyttaa. Korisjoukkueen kanssa on tarkoitus pelata paria eri sarjaa, tulee varmasti aika mielenkiintoista. Treeneissa on ollut n. 20 kaveria ja sijoitun pituudeltani ylakvartiiliin eli kovinkaan montaa pidempaa kaveria ei loydy. Tama on tarkoittanut sita etta on saanut totutella korinaluskuvioihin ja painiin. Vaihtelua sekin. Viime viikolla yhdet treenit tuli viimeistelemaan voimavalmentaja, joka otti aika lailla luulot pois. Yksi joukkutovereistani olikin sita mielta etten tule mahtumaan lentokoneeseen kun palaan suomeen. Eli nayttaisi silta etta alunperin spekuloimani valinta vartalonmallin kehityksesta ylapainotteisen ja alapainotteisen kolmion kohdalla on nyt tehty.

Eilen saapuivat vanhempani, siskoni ja hanen poikaystavansa. Seka sukseni ja muut laskukamat. Reklamaationi Haltille oli myos tepsinyt ja sain uuden rinkan, mika oli erittain asiallista. Taman viikon lopulla olisi tarkoitus suunnata yhdessa loppuperheen kera ilmeisesti kohti etelaa. Tarkemmat suunnitelmat eivat ole viela selvilla, mutta vaihtoehtoja tassa maassa ja talla alueella ainakin riittaa.

Muuten elama taalla alkaa olla raiteillaan. Lampotilat ovat edelleen paivisin lahempana 30 astetta joten kesa jatkuu.

Rankkaa koulunkayntia

2006-03-19T15:40:00.000-08:00

Ensimmainen kouluviikko on takana. Ei niin hirvean rankkaa, koska espanjan luentojen lisaksi kavin yhdella luennolla. Koordinaattori ei oikein saanut toimitettua ajoissa aikatauluja, eika omakaan motivaatio ollut korkein mahdollinen.

Ensimmainen luento jolla olin, piti olla radio-kurssi. Osoittautui kuitenkin etta luokkanumeroinnissa oli jotain hamminkia, ja kurssin aihe olikin musiikkivideot. Sen verran mielenkiintoinen aihe ja luento, etta paatinkin jatkaa silla. Kolme tuntia musiikkivideoiden katselua ja analysointia (joo, esitin todella paljon omia mielipiteitani espanjaksi koko muulle ryhmalle) ei ole pahin mahdollinen tapa kayda koulua. Varsinkin kun nyt nayttaa etta kaksi muuta kurssia tulevat olevaan Turismo Aventuraa. Toisella pitaisi ilmeisesti liikkua enemman kuin istua luennolla. Tiistaina kuulemma edessa rasvaprosentin mittaus. En muista etta tahan astisen yliopistourani aikana olisi paljon prosentteja tunneilla mittailtu. Eli se niista kunnianhimoisista akateemisesta tavoitteista (oliko niita?, en muista) ja tervetuloa oikeasti mielenkiintoiset kurssit joita olisin oikeasti halunnut opiskella. Unohdin sen vaan yliopistoon pyrittaessa, mutta onneksi koskaan ei ole liian myohaista tehda sita mika on hauskaa.

Elama uudessa asunnossa sujuu hyvin. Herasin yhtena yona siihen, etta sangyssani oli kissa. Ihan siis sellainen nelijalkainen karvainen kotielain. Ei siis kannata enaa pitaa ikkunoita oisin auki, oli melkoinen saikahdys huomata jonkun liikkuvan sangyssa. Yhdet tupaantuliaisetkin on jo pidetty kun aikaisemmin Patagoniassa tapaamamme tukholmalaistytot tulivat Santiagoon. Samana iltana oli myos Chilen uuden presidentin valtaantulotilaisuus. Kavimme kaupungilla katsomassa miten koko Santiago tuntui juhlivan uutta presidenttia. Aika vaikea kuvitella etta Tarjan virkaanastujaisissa olisi heiluteltu puhujanpontosta nyrkkia, katseltu miten maanosan ykkosartistit esiintyvat ja tanssittu ja laulettu. Tai toisaalta, enhan tieda millaiset tamankertaiset kekkerit olivat. Veikkaan kuitenkin etta kakkostarja Conan villitsi enemman Suomea kuin Tarja tulee ikina villitsemaan.

Olen alkanut saada ystavia paikallisista. Paras ystavani talla hetkella on naapurissa asuva noin 70-vuotias rouva, jolle olen puhunut kaksi kertaa. Han on puhunut minulle kerran. Lisaksi pidan ystavanani meilla kaynytta putkimiesta, jonka kanssa heitin perjantaina lappaa kun han korjasi lavuaariamme. Kolmas ystavani on naapurin rouvan pieni koira jota olen silittanyt kaksi kertaa. Espanjan opettajamme ja vuokraemantamme, molemmat n. 40-50-vuotiaita naisia, ovat tietysti hyvia ystaviani, heidan kanssa olen puhunut usein. Kiki ja Markus vaittavat etta heilla on paikallisia ystavia viikon luennoilta, mutta en usko ennen kuin naen.

Kavimme perjantai-iltana katsomassa minkalainen yoelama on kaupunginosamme Providencian baareissa. Jouduimme toteamaan etta paikalla oli arsyttavan paljon itseamme. Eli ulkomaalaisia, turisteja ja vaihtareita. Itseinhon huipentuma oli kuitenkin ensimmainen taalla nakemamme suomalainen: n.30-vuotias totaalikannissa ollut suomalainen mies joka jutteli jotain vuoren kokoiselle portsarille ja naytti kavelevalta ongelmamagneetilta. Ei menty juttelemaan, magneetti olisi saattanut liimautua meihin.

Santiago, here I am

2006-03-11T08:56:00.000-08:00

Kohta puoliin on ensimmainen viikko Santiagossa takana.
Kaupunki vaikuttaa hauskalta, varsinkin sen sisaltamat ihmiset ovat olleet erittain mukavia. Olemme asuneet Bellavistan alueella, paikallisessa boheemissa latinalaiskorttelissa. Paljon ravintoloita ja baareja seka melko lahella keskustaa.
Tosin myos paikalliset huumekauppiaat nayttavat pyorivan nailla nurkilla, mika tekee iltaelamasta hieman varikkaampaa.

Puolitoista kuukautta toisten nurkissa pyorimista saa kuitenkin tanaan riittaa, koska saimme hommattua asunnon. Asunto sijaitsee Providencian kaupunginosassa, joka on selvasti kaupungin rikkaimpia osia. Sijainti on hyva, silla kaikkialle on melko nappara menna. Kristiina eli Kiki, joka on kolmas koulumme vaihto-opiskelija taalla, saapui tiistaina, ja hommasimme kampan Markuksen ja Kikin kanssa kolmestaan. 90 neliota, parveke, kalusteet, pesukone, lakanat ym. kuuluu kamppaan. Mitaan ei siis tarvitse hankkia, joten olemme ihan tyytyvaisia. Jokainen meista maksaa kuukaudessa noin 160 euroa kaikkineen, joten hintakaan ei ole tolkuton. Halvemmallakin olisi varmasti saanut asunnon, mutta vuokranvalitystoimiston kautta ottaminen oli helppo tapa ja halusimme nopeasti pois hostellista.

Koulu on talla viikolla ollut pelkastaan muutamia espanjan tunteja paivittain. Opettaja on erittain mukava ja opetus intensiivista, meita on tunnilla vain me kolme opettajan lisaksi. Vihdoin sita espanjaakin alkaa tulla ulos suusta kun tarpeeksi pakottaa. Yhtakkia vaikeammaksi onkin muuttunut ymmartaminen, koska suurin osa paikallisista puhuu todella nopeasti. Lukuunottamatta hostellimme vastaanottotyttoa joka puhuu kaikille kuin vauvoille, seka espanjan opettajaamme joka puhuu meille kuin jalkeenjaaneille. Helpointa on puhua ulkomaalaisten kanssa, silloin on mahdollisuus saada selvaa toisenkin sanoista.

Valitsimme vajaat kymmenen kurssia ja ensi viikolla olisi tarkoitus osallistua niille niin paljon kuin ehtii. Sitten vain pitaa paattaa milla niista jatkaa. Koulu tarjoaa todella paljon erilaisia vaihtoehtoja ja valinta onkin vaikeaa. Valitettavasti mielenkiintoisimmat kurssit tuntuvat olevan kauimmalla kampuksella jonne kulkeminen kestaa ja tapahtuu busseilla jotka ilmeisesti muistuttavat sardiinipurkkeja kun koulut alkavat. Olin ajatellut etta kosmetologia voisi olla mielenkiintoinen sivuainevalinta kauppatieteisiin, mutta pitaa viela miettia. Ei vaan, markkinoinnin, turismin ja viestinnan kurssit taitavat olla valintojen kohteena.

Tapasimme maanantaina vaihtokoordinaattorimme Glorian joka lupasi meille suurimman osan siita mita maan ja taivaan valiin mahtuu. 30 000 oppilaan koulussa on vaihtareita meidan kolmen lisaksi kaksi, Kolumbiasta. Tuntui silta, etta Turun kauppakorkeakoulun vaihto-opiskelijat ovat melko elintarkeita koululle, ainakin silta Glorian puheet kuulostivat. DUOC Universidad on katolisen yliopiston alla oleva koulu, ilmeisesti vastaa suurin piirtein suomalaista ammattikorkeakoulua. Suurin osa kaupungissa olevista vaihtareista onkin jossakin kaupungin kolmesta suuresta varsinaisesta yliopistosta. Etukateen ajateltuna tama asetelma vaikuttaa hyvalta, silla mita vahemman vaihtareita, sita enemman pitaisi tutustua paikallisiin. Toiseksi, mita yksinkertaisemmat kurssit, sita enemman voi keskittya itse kielen oppimiseen. Siina kuitenkin riittaa viela hieman tehtavaa.

Jos jollakulla on hyvia ideoita siita, miten taalta saa halvalla lahetettya tavaraa Suomeen, otan mielellani vastaan. Minun pitaisi nimittain paattaa pian, haluanko sukseni ja muut laskukamat tanne. Laskukausi alkaa kesakuun puolivalissa, joten olen viela noin kuukauden taalla. Kaupungista paasee tunnissa vuorille, joten laskemaan lahteminen pitaisi olla helppoa. Heinakuun puolivalissa alkaa kuitenkin reissaaminen Bolivia-Peru-akselilla, enka usko etta suksista on viidakossa tai autiomaassa apua.

Taalla siirryttiin tanaan talviaikaan, nyt eroa Suomeen on siis kuusi tuntia. Talvi ei kuitenkaan ole viela nakopiirissa, joka paiva on paistanut aurinko ja ollut vajaat 30 astetta lamminta. Smog, eli sumu joka kaupungin ylla leijuu, peittaa horisontin ja vieressa olevat Anditkin nakyvat kuin kangastuksena. Ainakin noin puolitoista kuukautta pitaisi viela olla kesaiset lampotilat, sitten alkaa oikea syksy koittaa.

Loppuun kysymys: Mista tietaa etta on aika menna parturiin?
Vastaus: Kun paikallinen nuoriso alkaa huutaa: Axl Rose! , kun kavelet ohi.

Mendoza, Viinifestivaalit

2006-03-05T05:21:00.000-08:00

Lento Ushuaiasta Buenos Airesiin sujui hyvin. Jostain syysta matkatavaroiden painoraja oli vain 15 kiloa, joten oli hieman tekemista etta sain rinkkani mahtumaan rajoihin. Onneksi oikean kaden tarkka 90 asteen kulmavaaka ei pettanyt tallakaan kertaa ja rinkka painoi 14,95 kg. Tapasin kentalla kanadalaisen pariskunnan jotka olivat olleet aiemmin helmikuussa Mendozassa ja osasivat kertoa paikasta. He suosittelivat ettei kannata menna ilmaisiin viininmaistajaisiin, silla niiden viini on kuulemma roskaa. Ilmeisesti kukaan ei ollut kertonut heille vanhaa suomalaista kansanviisautta, jonka mukaan mikaan ei ole niin hyvaa kuin ilmainen alkoholi. En silti minakaan viitsinyt kertoa sita, vaikka varmasti he arvasivat mita ajattelin kun kerroin olevani Suomesta. Suomalaisten alkoholikayttaytymisen maine tuntuu olevan melko hyvin tiedossa.

Valitettavasti lento oli sen verran myohassa etta oli jo melko pimea enka paassyt taysin nauttimaan maailmanlopun maisemista ylailmoista kasin. Buenos Airesiin saapuminen kuitenkin korvasi taman, silla laskeuduimme lahes kaupungin keskustassa olevalle kotimaan kentalle. Naytti kuin olisimme sukeltaneet jattimaiseen virtapiiriin, niin hienoilta valot nayttivat. Yovyin Bolivar nimisessa halpishotellissa San Telmon kaupunginosassa, paikka oli rapistunut mutta tavallaan ihan hieno. Pieni huoneeni oli noin viisi metria korkea, mika naytti pinta-alaan nahden melko oudolta. Harvoin huoneella on korkeutta enemman kuin pituutta tai leveytta.

Seuraava paiva kului Buenos Airesissa kuljeskelun merkeissa. Illalla nappasin metron suunnistaakseni bussiasemalle. Metrossa vanhemmanpuoleinen mieshenkilo tuli kyselemaan matkasuunnitelmiani ja kertomaan kuinka oli 70-luvulla matkannut ympari Eurooppaa vuoden verran. Keskustelumme paattyi siihen, etta han antoi kayntikorttinsa ja pyysi ottamaan yhteytta mikali tarvitsen mita tahansa, paitsi rahaa. Kortista selvisi, etta han tyoskentelee isossa kuljetusalan yrityksessa, pitaa ehka ottaa yhteytta kun pitaa keksia miten sukseni lentavat kesalla Suomeen.

Buenos Airesin bussiasema on melkoinen. Nytkaan en malttanut olla ihmettelematta lahtevien bussien maaraa. Junat eivat taalla ilmeisesti ole huudossa ja kaikki tuntuvat hyppaavaan bussiin. Eika suotta, talla kertaa bussiyhtio tarjosi viihdetta bussibingon muodossa. En voittanut, palkintokaan ei aivan selvinnyt mutta kyse tuskin oli miljoonista. Laskin etta kuukauden aikana istuin bussissa noin 110-115 tuntia, eli hieman enemman kuin Suomessa helmikuisin yleensa tulee istuttua.

Aamulla Mendozassa suunnistin hostellille, joka osoittautui mukavaksi paikaksi. Tosin pelastyin etta espanjan kielen sanalla vino, onkin kaksi merkitysta joista toinen tarkoittaa pissista. Tuntui nimittain silta, ettei vastaan tullut ketaan muita kuin teini-ikaisia tyttoja postimerkin kokoisine hameineen. Sain kuitenkin yhden oppaan kasiini josta varmistui etta kyseessa oli kuin olikin viinifestivaali.

Hostellilla heilahdin saman tien uima-altaalle ja paatin ottaa oman annokseni punerrusta ihoon. Koska viimeksi palaminen osui selkapuolelle, grillasin nyt rintapuolen ja olkapaat uuteen uskoon. Pitaa vissiin pikku hiljaa uskoa etta se aurinko on taalla aika voimakas ja haikaiseva pohjarusketuskaan ei aina auta.

Mendoza on hieno paikka, vajaan miljoonan ihmisen kaupunki jossa viini nayttelee keskeista osaa. Myos retkeilyyn taalta on hyvat mahdollisuudet ja lantisen pallonpuoliskon korkein huippu Aconcagua sijaitsee aivan naapurissa. Tutustuin ensimmaisena paivana kaupunkiin kavellen, eika mennyt kauaa kun olin aivan jattimaisessa puistossa ihmettelemassa miten niin iso puisto onkin saatu tanne mahtumaan.

Illalla kavimme muutamien hostellilta loytyneiden uusien tuttujen kanssa vilkaisemassa paraatia, mutta naimme siita vain pienen osan. Tasta syysta olinkin seuraavana aamuna aamupalan jalkeen keskustassa keskittymassa paraatiin tarkemmin. Paatin vastaanottaa paraatin eraan hyvan sijainnin omaavan kahvilan terassilla. Paraatin myota selvisi etta viinifestivaali olikin vain silmanlumetta ja kyseessa olivat paikalliset missikisat. Osanottajat olivat lahialuiden kylien ja kaupunkien tyttoja, jokaisella paikalla oli oma kandidaattinsa. Jokainen tytto oli rahdattu omalle rekan lavetilleen, heitetty kulissit paalle ja muutamia ei ihan yhta hyvannakoisia tyttoja mukaan heittelemaan hedelmia ja kraasaa ihmisille. Paraatin vastaanottaminen kesti noin kaksi tuntia ja siina ajassa ehdinkin jo muodostaa oman nakemykseni illan missikisojen kandidaateista. Kuten myohemmin selvisi, estetiikan tajuni oli kohdallaan ja neiti Maipu (paikan nimi) kruunattiin voittajaksi.

Jostain syysta ensimmaiset kohtaamiseni huumausaineiden kanssa ovat sattuneet tassa kaupungissa. Kaksi kertaa "mukavanoloinen" nuori mies on lahestynyt minua ja dialogi on mennyt suurin piirtein nain:
- Moro, mika meininki?
- Mitas tassa, ihan jees.
- Mista jatka on kotosin?
- Suomesta.
- Aijaa, meitsi on Argentiinasta.
- Justjust, ihan totta.
- Mitas pidat Mendozasta?
- Tosi mukava paikka.
- Kiinnostaisiko kokaiini?
- Ei oikeastaan.

Ja kaveri on jo havinnyt ennen kuin ehtii huomata. Toivottavasti kyse on vain kokakasvin lehdista, silla jos kokaiinia kaupataan keskella paivaa kaupungin puistossa, voi meininki muuttua rajuksi.

Illalla menimme itavalta-britti-suomi-yhdistelmalla puistoon katsomaan itse festivaalin paatapahtumaa. Meininki oli risteytys euroviisuja ja olympialaisten avajaisia, melko korni siis. Koko kaupunki oli ahtautunut puistoon ja takaisin kaupunkiin paastaksemme jouduimme haikailettomasti kayttamaan hyvaksi houkutuslintua eli itavaltalaista blondia jotta saimme taksin. Kyseinen taksi oli ilmeisesti paattanyt ajaa saman matkan illan aikana viela useita kertoja tai sitten Taxi-elokuva oli tullut katsottua vahan liian monta kertaa. Ehjana kuitenkin perille.

Kohta lahtee bussi Santiagoon ja huomenna aamulla pitaisikin jo istua espanjan luennolla. Argentiina saa jaada ainakin hetkeksi ja nyt alkaa Chileen tutustuminen.

Ushuaia, the end of the world

2006-03-01T07:13:00.000-08:00

Well, in English again.

Last day in Ushuaia, the southernmost city in the world. That´s what they keep telling us everywhere. We have tried to be in many places called "the end of the world". I think that in every tourist tour the guides tell in every possible place that this is the end of the world. We haven´t taken any tours because it feels quite stupid to be in one huge group, one of the people who try to catch everything with their videocameras and go everywhere by bus. I wonder what they do with their 50 hours of videotape when they come back home. Probably they ask all relatives and friends to home. "This is our Maria eating Pizza (for 10 minutes), this is the Statue of icantrememberwhat, this is me sitting in the bus." Some of the couples even have TWO videocameras so they most certainly aren´t going to miss anything. And what is greater than having a stereo image of everything.

Beyond end of the world is Antarctica. Which, by the way, is very cheap place to visit. The cheapest last minute trip we have seen, is 2500 US$. Normal price is something between 5000-10000 $ depending how long is your trip. Normally they are something between 10-20 days I guess. So, we haven´t been there yet and since the school is starting next week, I think it has to be passed.

Yesterday we rented a car and went two a couple of places which cannot be achieved by foot. The national park of Tierra del Fuego was not special. Filled with tourists and routes you could even go by wheelchair. So not exactly the most extreme place to trek. Ok, there was other routes too but we felt that after El Chalten this place was quite lame and we were out quite quickly. After that we decided to go to Cabo San Pablo, some 200 km away from here. In Cabo San Pablo, there was a old ship which laid on the beach. That was quite impressive sight and we went to explore it really close. Guess the captain has been so happy after passing Cape Horn that he started celebrating and found himself and the boat on a sandbeach.

On the way we gave a ride to Israelian girl who was hitch hiking and had lost her passport, credit card, money and valuables. She still had faith, though. I asked that weren´t there any lockers in the hostel and she answered that she doesn´t use them. That is a very nice attitude towards the whole world but I´ve heard that there are some criminals out there. Like she finally found out. She had decided to hitch hike from Ushuaia to Buenos Aires (3500km). It is a great idea but with just some 30 euros and no tent, the romantic feeling of adventure can disappear on some cold nights without roof on your head and no food to eat. Hopefully she´ll find her way to Buenos Aires.

On our first days of the trip, back in Bariloche, we saw a great advertise of Chivas Regal Whiskey. There was a picture of guys sitting on chairs on ice and fishing. The text in the picture said: "Ice fishing in Alaska". And on the top of the picture was big text: This is Chivas Regal life.
Guys who were fishing obviuosly had a bottle of Chivas next to them. After that we have been talking of Chivas Regal life and if something nice that we have been doing, could be it. I think that most of the time it has been Jimmy Walker Red Label life, sometimes even falling to Jack Daniels life. We tried to catch some Chivas Regal life by going sailing to Beagle Channel in front of Ushuaia. The wind which usually is very powerful here, was disappoingly low and we didn´t sail much. So, once again, JD life. But we saw our old friends, sea lions and penguines. We also went to an island where the native indigenous people had lived and heard stories about their life. They lived their life totally in canoes(!) and embarqued only when there was a storm. Of course the good old imperialists came and killed almost all of them soon after arriving.

It is very interesting to notice how even the most macho men are giving cheek kisses to each other when they meet. That is the argentinian way. Imagine Finnish older guys working at for example ship building yard. Every morning coming to work they would kiss each other on the cheek before starting the ship building. There was also a doorman in one bar kissing his male friends when they arrived to bar. Not to be seen in Finland. Of course, cultures are different and here you won´t be seeing the best parts of Finnish culture like lively small talk and people who just can´t stop speaking to unknown people because they have so much to say.

My plane is leaving tonight to Buenos Aires where I will stay for one night. Then I will take the bus to Mendoza, the wine capital of Argentina. As I found out, they happen to have the biggest wine festival of whole year this weekend. Since I was passing Mendoza on way to Santiago, I couldn´t prevent myself taking a hostel there for couple of nights and check how the argentinian festival life differs from Finnish one. It´s going to be a interesting weekend and after that on Monday, I´ll be already sitting on language course classes at the university. How nice is that.

PS. We were able to catch our only glimpse of the Olympics: the ice hockey final between Finland and Sweden. It was of course a disappointment but it didn´t feel that bad because of being here. Whole olympics were so distant event this year that it was difficult to be part of it. Of course we still beat up one Swedish guy back on the way to hostel. (Just kidding, we didn´t where he was from).

Takaisin sivistyksen parissa

2006-02-24T06:29:00.000-08:00

Nelja paivaa meni nopsaan vuorilla.
3 yota, 50 kilometria, 2 rakkoa, 0 peseytymista ja monta hienoa maisemaa rikkaampana saavuimme eilen illalla takaisin El Chalteniin. Taalla suomalainenkin on taas enemman kotonaan kun kaikille vastaantulijoille ei tarvitse sanoa Hola! Peseytyminen tuntui aivan mahtavalta ja ihmisetkin tuntuivat suhtautuvan sen jalkeen aivan eri tavalla meihin. Tosin aiemmin lentokoneessa rinkkaani hajonnut partavesipullo pitaa huolen siita, etta olen lahes tilanteessa kuin tilanteessa juhlatuoksuissa.

Juhlan kunniaksi paatimme tutustua taman tuppukylan yoelamaan. Paikallinen vodka, Probar, maksaa 2 euroa litra. Tuontiversio taas on noin kymmenen kertaa kallimpaa. Valinta ei siis ollut vaikea. Illan aikana saimme Israelista kotoisin olevalta huonetoveriltamme luennon lahi-idan tilanteesta. Puolueeton tai ei, oli mielenkiintoista kuulla hanen nakemyksiaan Israelista ja uhkakuvista. Kavimme luennon jalkeen tsekkaamassa yhden baarin, siella ei kuitenkaan ihmeita tapahtunut, joten hipsimme nukkumaan.

Kohta alkaa matka kohti Ushuaiaa, maailman etelaisinta kaupunkia. Kaikkinensa matka taalta ottaa 26 tuntia, talla kertaa bussitkaan eivat ole parhaasta paasta. Outoa, miten yli kahdenkymmen tunninkin bussimatkoihin on alkanut suhtautua kuin paikallisbusseihin. Mietin juuri etta kun lennan Ushuaiasta Buenos Airesiin ja otan sielta bussin Santiagoon, on se kuin tulisi lentokentalta kaupunkiin. Tosin matkaa on reilut tuhat kilometria ja se kestaa noin 22 tuntia. Mutta naiden valimatkojen jalkeen se ei enaa vaan tunnu miltaan.

El Chalten

2006-02-19T09:08:00.000-08:00

Muutama bussimatka ja aikamoinen ilmastonmuutos on vierahtanyt edellisesta kerrasta.
Puerto Madrynista matka jatkui Rio Gallegokseen, jossa vaihdoimme bussia. Rio Gallegoksessa ei kuuleman mukaan ollut juurikaan mitaan, joten emme jaaneet kaupunkia tarkemmin tutkimaan. Saimme kuitenkin kuulla etta bussit Tulimaahan, Ushuaiaan ovat kovin varattuja. Otettuamme bussin El Calafateen, edessa olikin matkasuunnitelman lopullisen version tekeminen. Tahan astinen muutaman paivan eteenpain suunnittelu ei enaa riittanyt, silla bussit ja hostellit olivat kaikkialla aika varattuja ja tarjonta pieneni pohjoisempaan verrattuna. Siispa, paatimme tutustua muutaman paivan El Calafateen ja lahtea sitten keskelle paikallista kansallispuistoa eli tanne El Chalteniin. Varasimme samalla kaikki bussit tasta eteenpain ja myos hostellin Ushuaiasta. Tuli tavallaan ihan hyva fiilis, koska nyt ei tarvitse enaa tuhlata aikaa eri vaihtoehtojen spekulointiin, eika jonotella bussilippuja tai lahettaa hostelleihin meilitiedusteluja.

Bussimatka Puerto Madrynista Rio Gallegokseen sujui taas yllattavan leppoisasti, tosin muutamien pikkulasten pahoinvointi toi oman mausteensa matkaan. Oli kuitenkin hauska seurata miten bussi-isantamme suurin huolenaihe oli vessan oven sulkemistapa. Sen piti tapahtua erittain hiljaa ettei toinen kuski joka nukkui vessan laheisyydessa, heraisi. Tasta riitti meille iloa kahdeksaksitoista tunniksi ja taytyyhan kaverillakin joku funktio bussissa olla.

Saavuimme El Calafateen pienen epatietoisuuden vallitessa, meilla ei nimittain ollut majapaikkaa ja kuuleman mukaan hostellit olivat kovin taynna. Linja-autoasemalla oli kuitenkin liuta hostellien edustajia tappelemassa asiakkaista. Satuimme valitsemaan ihan mukavan vaihtoehdon, melko rauhallisen ja valoisan hostellin jossa vietimme seuraavat kaksi yota. El Calafatesta teimme eilen ekskursion Perito Moreno jaatikolle, joka onEtela-Amerikan suurin liikkuva jaatikko. Perito Moreno oli massiivinen naky, 13 km pitka ja 55 metria korkea seinama, joka tyontyi Lago Argentino jarveen. (http://www.losglaciares.com/es/parque/gpmoreno.html)

Vietimme jaatikkoa katsellen nelja tuntia, mika tuntui tuulessa ja vesisateessa aika pitkalta ajalta. Aika kului lahinna verratessa jaatikkobongaajan arkea lintubongaajien vastaavaan. Tama jaatikko oli melko helppo bongattava, silla se liikkui reunoilta vain noin 60 cm paivassa. Ei siis niin nopeasti, etta se paasisi karkuun. Silloin talloin jaatikosta tippui paloja jarveen, seurauksena uskomattoman kova aani, isot aallot ja kuhina jaatikkobongaajien keskuudessa. Jaapalojen tippumisen bongaaminen taas oli huomattavasti vaikeampaa kuin esim. lintujen bongaaminen. Lintubongareiden keskuudessa kaytetty piippari ei tassa toimisi, silla esim. El Calafatesta joka sijaitsee 70 km paassa, olisi mahdoton ehtia jaatikolle ennen jaakimpaleen osumista jarveen, vaikka halytyksen lahettaisi jaapalan irrotessa ylhaalta. 55 metrin tiputukseen aika kuluu arvioni mukaan noin 0,9 sekuntia, riippuen jaakimpaleen painosta, joten kovin kaukana ei voi olla. Jaakimpaleiden tippumisen pongaaminen vaatiikin uskomatonta karsivallisyytta ja kykya tuijottaa liikkumatonta seinamaa tuntikausia.
(Nyt ihmettelen olenko valmis maksamaan 4e tunnissa nain tyhman lapan kirjoittamisesta).

Tanaan aamuvarhaisella nappasimme bussin El Chalteniin joka sijaitsee kaytannossa keskella ei mitaan. Tai oikeastaan keskella taman kansallispuiston pohjoista osaa. Nakymat ovat huikeat, paikka on todella suosittu vuorikiipeilijoiden keskuudessa. Ilmeisesti myos muut talvilajit houkuttelevat, silla bussissa edessamme istuneilla ranskalaisilla oli lumikengat ja pulkka. Ei uskoisi etta maailmasta loytyy niin intohimoisia pulkanlaskijoita, etta ovat valmiita vaeltamaan tuntikaupalla jaatikkoa lumikengat jalassa jotta paasevat pulkkamakeen. Ilmeisesti kohta on laskiainen, joten joudumme ehka viela itsekin harkitsemaan pulkan vuokraamista jotta paasemme laskiaispulkkamakeen.

Olemme nyt hostellissa yhden yon ja lahdemme sitten valloittamaan kansallispuistoa hienon telttamme kanssa. Saimme tanne saapuessamme 10 minuutin esitelman siita miten puistossa tulee kayttaytya. Mitaan ei saa jattaa taaksensa ja jopa "deposit of solid human waste" on suoritettava erittain tarkasti (minulta meni hetki taman kaantamiseen mielessani). Seuraava raportti tuleekin siita, miten onnistunutta vuorten ja jarvien bongaaminen on ollut. Sinansa helpompaa kuin jaatikoiden bongaaminen, koska ne eivat kasittaakseni liiku senttiakaan.

Kohti etelaa

2006-02-16T08:02:00.000-08:00

Eilen aamulla starttasimme kohti Peninsula Valdesia, eli niemimaata jossa suurin osa alueen merielavista hengailee. Valaat ovat talla hetkella etelamantereen tuntumassa, joten niita ei tahan vuodenaikaan harmi kylla voi nahda. Miekkavalaat ja delfiinit sensijaan vierailevat alueen tuntumassa, mutta niitakaan ei eilen tullut nakyviin. Eli saaliiksi (ei ihan kirjaimellisesti) jai merileijonia, merielefantteja ja pingviineja seka muutamia maaelikoita. Kaikki kolme elainta esiintyivat isoissa laumoissa lahinna maaten rannalla. Todella vasynyt naky joka sai itsellekin vasymyksen aikaan. Paasimme veneella katsomaan merielefantteja ihan vieresta, mika oli kylla ihan hauskaa. Niiden aantely muistuttaa aika lailla oksentamisesta lahtevaa aanta, joten on melko mielenkiintoista kuunnella sadan elikon aantelevan yhta aikaa. Eli rannalla rohnottaminen ja aantely yhdistettyna: vahan sama kuin suomalaiset kesafestarit morning after.

Paatimme testata uutta telttaamme ja jaada Peninsula Valdesiin yoksi. Hyvin se tulikin testattua silla yoksi nousi ukkonen ja teltta sai kunnon kasteen. Vesi kuitenkin pysyi ulkona, joten ihan turhaa telttaa ei tullut ostettua. Valitettavasti jouduimme toteamaan kateisen merkityksen taman maan pikkukylissa, onneksi kuitenkin yksi luottokorttia vastaanottava ravintola loytyi kylasta. Sattui vaan olemaan paikan hienoin ja kallein ravintola, mutta kerrankos niinkin pain. Nyt on taas jatkat ladattu valuutalla, joten voi suunnata kohti etelaa.
Tarkka suunnitelma Tulimaan tuntumassa on viela auki, tarkoituksena on kuitenkin suunnata luontoon. Katselemme siis etelaisten Andien ihmeita joko Torres del Painessa Chilen puolella tai Chaltenissa Argentiinassa. Siita sitten Tulimaahan loppuajaksi.

Varasin eilen lennon Ushuaiasta (maailman etelaisin kaupunki muuten) Buenos Airesiin. Argentiinan puolella lentaminen oli niin paljon halvempaa kuin Chilessa, etta oli pakko valita kyseinen reitti ja hypata sitten taas BA:ssa bussiin. Lento on 1. paiva ja Santiagossa pitaisi sitten olla varmaan 3.paiva jos bussit kulkee. Lahetimme Markuksen kanssa vaihtokoordinaattorille meilin jossa perustelimme miksi meidan tulisi ehdottomasti paasta opiskelemaan Turismo Aventura-nimista ainetta. Vastausta ei ole viela kuulunut mutta toivo elaa.

Rannikolla

2006-02-14T08:55:00.000-08:00

Tanaan aamulla saavuttiin Puerto Madryniin, vasyneina mutta aika vahan hajalla.
Hostellille hetkeksi nukkumaan ja nyt lahdetaan tutkimaan lahiymparistoa.
Tanaan on kuumempi kuin kertaakaan talla matkalla, valilla on hankala saada happea pihalla.
Soneran operaattorikumppani Personal ei ole viela loytanyt tanne asti, joten puhelimenkaan ei kentan saaminen onnistu. Kuten kaikkialla aiemminkin, cybercafeita tai vastaavia on kuitenkin edelleen sen verran ettei informaatioyhteiskunnasta vieraantuminen onnistu vielakaan.
Ostimme eilen teltan, joten on viela mahdollista etta paasemme tarpeeksi korpeen.

A Cliff

2006-02-12T16:34:00.000-08:00

We rocked that cliff.

Time to relax

2006-02-12T16:01:00.000-08:00

Ok, this time I´m gonna write totally in English.

We (me and Markus) are still in Bariloche, moving tomorrow towards coast.

Second day in Bariloche we went hiking in Llao Llao which is a local nature reserve park. It was great: after couple of hours we found a great place to jump into the water from a rock cliff. It was fantasting and in the we had courage to jump from something like 10 meters. It´s always so much funnier to do that in the nature compared to swimming hall. After that we tried to hitch hike back to town. It was harder than we thought and finally a bus took us aboard.

Yesterday we rented mountain bikes, took the telepherique cabine to top of the Cerro Otto which is in about 1400m. We came down to the point where Markus got a flat tire. That was end of the fun because we didn´t have any equipment to repair it and we were on the other side of the mountain. So, we walked with bicycles aside about 8 kilometers and started to hitch hike again. We didn´t feel very lucky after the previous hitch hiking experience. Finally, maybe three or four hours after the flat tire, we were able to catch a ride on a old pick-up. After that we were so happy that the disappointment was washed away.

Today was our fourth day here and we did nothing but lay in sun and watch the amazing view.
After two nights in the top floor of highest building in the town, we decided to go even further and we came to La Morada (www.lamoradahostel.com) on the face of mountain. This is really great place, runned by one hairy old guy and two women whose relationship with the man we haven´t been able to figure out yet. But like Markus today said, "truth is always more amazing than what you imagine".

Tomorrow we head to see the wild animal life on the coast. So it´s just a 14 hour bus ride, this time with warmer clothes and something to eat.

Paikallisessa alppikylassa

2006-02-09T16:13:00.000-08:00

Tiistaina palasin Uruguaysta takaisin Buenos Airesiin. Markus Kalela, koulukaveri joka myos on tulossa Santiagoon opiskelemaan, oli saapunut muutamaa paivaa ennen Yhdysvalloista ja Brasiliasta Buenos Airesiin. Markus oli ostanut meille bussiliput seuraavaksi paivaksi Buenos Airesista Barilocheen. Aamulla ennen 22h bussimatkaa oli pakko kayda hakemassa kaupasta lamminta vaatetta, sen verran kesaisiksi totesin oman varustukseni. Niinpa, retkeilykaupan kautta bussiasemalle ja ihmettelemaan mista laituri loytyisi. Noin kymmen minuuttia ennen lahtoa selvisi etta lipussa lukenut 5a14 ei tarkoita yhta laituria, vaan jotakin valilta 5 ja 14. No, sekin selvisi ja oikea bussi loytyi ajoissa. Bussimatkan kuri oli kuin 40-luvun Saksasta, kertaakaan ei kayty ulkona. Tein myos mahdollisesti uuden henk. koht. ennatyksen pitamalla 26 tuntia taukoa vessassa kayntien valilla (in case you needed to know).Bussissa tarjoiltu ruoka oli kuitenkin kuin lentokoneesta, mika oli hyva silla evaamme olivat kevyet. Kuten myos sortsi ja t-paita-varustus verrattuna muiden matkustajien viltteihin ja paksuihin takkeihin. Mutta semi-cama eli melko makuuasentoon kaantyva penkki piti huolen unen tulemisesta, eika nalka tai kylmyyskaan yllattanyt. Matka kului hyvin arvaillessa mita bussissa naytetyissa espanjaksi dubatuissa elokuvissa tapahtuu.

Aamulla saavuimme Barilocheen, joka muistuttaa aika lailla sveitsilaista alppikylaa. Paikka on hienon jarven rannalla ja hostellimme todella upealla sijainnilla sen kannalta: 10 kerros isolla terassilla suoraan jarvelle ja vuorille. Tanaan aika kuluikin seuraavan kolmen viikon suunnitelmia tehden parvekkeella ja ihmetellen etta miten hienolta voi paikka nayttaa. Taalla kaksi yota ja sitten vahan ylemmas vuorille josta on kuulemma viela hienommat nakoalat. Tosin eras hostellissa asuva mies kertoi juuri asken, ettei ylhaalla ole muuta tekemista kuin katsella maisemaa. Noh, ehka siihen juuri kaksi paivaa pystyy uhraamaan.

Olemme juuri lahdossa syomaan ja veikkaanpa etta lautaselle paatyy pihvi, kuten kaikkina aikaisempinakin iltoina. Vaittavat etta argentiinalainen pihvi on maailman parasta ja kyllahan se mainiolta maistuu. Kun hintaakin on vain muutaman euron, luulisi se saavan pinttyneimmankin kasvissyojan tarttuvan pihviveitseen. Koot vaihtelevat noin 1/3 lautasen ja koko lautasen valilla. Lautasen kokoinen pihvi sopii isompaan nalkaan mika minulla ainakin tuntuu koko ajan olevan. Pullo paikallista punaviinia ja voilá, illan ateria ei muuta vaadi.
Ja takuulla yhta terveellista kuin paikallinen aamupala kekseineen, voisarvineen ja kakkuineen. No, ei tanne ole terveyslomalle tultu ja edessa olevat haikkaukset varmasti karistavat pihvit tiehensa. Ja jos eivat, niin saa ainakin uskottavuutta kadulle.

Punta del Diablo

2006-02-06T12:24:00.001-08:00

Uruguaylaisesta Punta del Diablosta kertova kuvaus Lonely Planetissa alkaa sanoin: Now this is a wild place. Aika middle of the nowhere taman paikan sijainniksi voidaankin maarittaa. Kalastajakyla jossa hiekkarantaa riittaa. Kun saavuin tanne, oli viikonloppu ja yllattavan paljon ihmisia. Nyt maanantaina paikka on kuitenkin hiljainen, johtuuko sitten kovasta tuulesta vai viikonpaivasta. Asumme japanilaisen kaiffarin kanssa kylan varmasti rahjaisimmassa talossa. Elaimia painaa edestakaisin lahinna kaatopaikkaa muistuttavalla pihalla. Siivous tapahtuu luultavimmin yhta usein kuin kaatopaikalla. Hinta on kuitenkin halpa, 8e pva, joten turha valittaa. Suomen paahtavasta auringosta tanne siirtyminen olisi ehka kaivannut huolellisimman aurinkorasvan levityksen, silla selan vari on nyt karmiininpunainen. Oppiihan taas muistamaan etta taalla aurinko tuntuu olevan viela kahdeksalta illalla yhta lammin kuin Suomen helteisina keskipaivina.

Tanaan tapahtui taman matkan ensimmainen itse suoritettu ruuanlaitto kun japanilaisen toverini kanssa kokkasimme lounassalaatin. USA:sta tanne seitseman kuukautta matkannut ja lahes kaikki arvotavaransa havittanyt (passi mukaan lukien) kaveri sai uskomaan etta todella epailyttavan nakoisia hedelmia, vihanneksia ja salaatteja voi huoletta syoda. Oli pakko uskoa ja ainakin viela olo on ihan ok. Kraanavetta en taalla kylla juo, vaikka japskin mukaan sekin on ihan ok.

Huomenna takaisin Buenos Airesiin, jossa voikin sitten aloittaa Patagonian matkan tarkemman suunnittelun.

Latinomeiningit

2006-02-03T14:20:00.000-08:00

Noin. Lento heilahti hetkessa Argentiinaan ja taalla ollaan.

Buenos Aires tuli aika nopeasti tutuksi, ei tarvinnu kun hypata paikalliseen bussiin ja seurailla kartasta missa mennaan. Yllattaen, kaikki on sujunut tahan asti todella sulavasti (nyt kun tan sanon niin varmaan passi roihahtaa tuleen). Jopa tanaan kun aamulla nappasin taksin satamaan ottaakseni laivan Uruguayhin. Ajattelin lansimaalaisen ylimielisena etta hyppaan johonkin suomenlinnan lauttaa muistuttavaan kippoon ja silla selva. Jos olisin tiennyt etta laiva oli kuta kuinkin samanlainen kuin Siljan superseacat ja muodollisuudet suoraan lentokentalta kopioidut,niin olisin saattanut tulla paikalle aiemmin kuin 15 min ennen laivan lahtoa. Noh, viimeinen kaveri laivassa ja hyvinhan se meni. Ei tarvinnu jonotella ja vaikka metallinpaljastimet vahan piippailivat, ei sita katsottu enaa siina vaiheessa pysahtymisen arvoiseksi.
Tavarat piti tsekata sisaan ja mun rinkka sujahti varmaan kapteenin hyttiin koska se tuotiin Uruguayn paassa omalla golfkarry kuljetuksella.

Nyt on toinen hostelli alla ja aika monta uutta naamaa on ehtiny tulla tutuksi. Brasiliasta, Australiasta, Briteista, Jenkeista ja Ranskasta. Siina yleisimmat. Tanaan myos yksi japanilainen kaveri, jolta kuulin huhujen mukaan erittain rennosta rantapaikasta Uruguayn itaosassa Atlantin rannalla. Taidan pidentaa Buenos Airesiin paluuta muutamalla paivalla ja kayn tutkailemassa paikalliset rannat ennen kuin Patagonian jaatikot kutsuvat. Siella saat vaihtelee samalla sykkeella kuin Norjan rannikolla joten parempi ottaa kunnon likainen matkarusketus alle.

Ihmiset on paaasiassa oikein mukavia, espanjaa pitaisi yrittaa puhua viela enemman. Hostelleissa ja muissa matkustukseen liittyvissa paikoissa Argentiinassa puhutaan yllattavan paljon Englantia. Pitaa siis paasta kunnon rural areas alueelle jotta saa oikein pakotusespanjan paalle. Ymmartaminen sujuu aika hyvin mutta puhuminen, niin kuin aina, on vaikeaa.

Buenos Airesissa kiertelin La Bocan alueella jossa talot olivat yhta hienoja kuin kuvissa mutta turisteja aivan liikaa. Ja sita myota myos "liikkeenharjoittajia", eli kadut taynna kaupustelijoita. Mutta Palermo Viejon alue sen sijaan oli todella tyylikas, New Yorkin Sohon tyylinen entinen tyolaisalue joka nyt on taynna putiikkeja, baareja ja ravintoloita.

In English, it´s been really nice here for the first couple of days and everything has been very easy. I spend two days in Buenos Aires and now I´m in Colonia de Sacramento, Uruguay. This is a really nice town, Unesco World Heritage place. Not too much tourists, compared to BA at least. Most of the buildings are from 1700 century or even older. From here I continue to Montevideo and probably then couple of days on the beach. Then back to BA and the trip to Patagonia may begin. I will put some pictures on this site when I found a good connection.

Chao,

Ossi

La vie parisienne

2006-01-30T04:50:00.000-08:00

Pariisin visiitti on sujunut hyvin Laurentin ja hanen ystaviensa kanssa.
Lauantaina kavimme illallisen jalkeen tutustumassa muutamaan baariin.

Baarin perustaminen tanne voisi olla aika helppoa. Ainakaan remontointikustannuksiin ei menisi tippaakaan rahaa, silla suosituimmat paikat ovat myos eniten rahjaisia. Siivouskustannuksiinkaan ei menisi rahaa, koska samoja paikkoja ei myoskaan nayteta siivottavan. Henkilokunnan koulutuskustannuksiin sita rahaa voisi tietysti tunkea loputtomasti, palvelualttius ei kuulu edelleenkaan ainakaan pariisilaisbaarien myyntivaltteihin.
Eraassa baarissa kaksi ranskalaista nuorta miesta lyottaytyi seuraamme koska arvelivat minun olevan skandinaavi. Toinen kaveri oli jopa niin skandinaviafani etta oli pukeutunut norjalaisneuleeseen. Nice. Kaverit eivat olleet aivan selvin pain joten pidimme Laurentin kanssa hetken hauskaa.

Keskustelu sujui jotenkin nain>
Laurent> I'm from South Africa
Guy #1 > Oh! I usedh to dateh a girl fromh Cameronh...(spitting to our face at same time)
Laurent> Oh yes, I've been in Cameron.
Guy #2 > Have you?
Laurent> Yes, in the southern part, which is called Cameron Diaz.
Guys> Oh really!
Laurent> Yeah. Really.
Guy #2> How do you find French people?
Me> Really arrogant.
Guy #2> No! We are not arrogant!
Me> You see. That's arrogant.
Guy #1> I aghree withh youu, Frentchsh people are reeallly arrroganth!

Etta silla lailla.

Sunnuntaina kavimme Laurentin kanssa Pariisin historiasta kertovassa museossa. Maalauksia, valokuvia, esineita, jopa kuuluisten pariisilaisten oikeassa koossa kopioituja huoneita. Vaikuttavaa. Tiedan nyt Pariisin historiasta enemman kuin Turun.

Illalla tapasin ystavani Ilkan ja hanen Etela-Afrikkalaista ystavattarensa (en tieda onko tyttoystava oikea sana joten kaytan tata). Ilkka esitteli meille pariisilaisia rautatieasemia, kavimme nimittain kolmella asemalla kaiken saadon jalkeen. Ilkka ja ystavatar paasivat kuitenkin junaansa Sveitsiin. Oli mukava tavata ensimmaista kertaa Ilkan naispuolinen ystavatar silla tahan asti he ovat esiintyneet vain tarinoissa. Tama ainakin vaikutti olevan ihan luuta ja lihaa. Ja jotta Ilkka on tyytyvainen, niin myos erittain kaunis.

Illan lopuksi menimme Laurentin kanssa katsomaan open mic-iltaa eraaseen ravintolaan. Paljon erilaisia esiintyjia ja ihan mielenkiintoista kuunneltavaa. Paikka oli yhta kapinen luukku kuin edellisetkin. Mutta musiikki oli todella hyvaa.

Maanantai paiva sujui englannin esseeta kirjoittaessa. Keskittymiskyky oli aika huono kun samalla oli mahdollista tutustua netin kautta Argentiinan eri matkakohteisiin. Illalla menimme intialaiseen ravintolaan Laurentin, hanen tyttoystavansa ja entisen Disney-tyotoverini Clairen kanssa. Siita sitten istumaan taas yhteen erittain kapiseen kapakkaan jonka seinat oli koristeltu erilaisilla uskonnollisilla tauluilla ja kuvilla. Paitsi vessa joka oli paallystetty miestenlehtien sivuilla, katosta lattiaan. Erittain mielenkiintoinen maku sisustaa.

Tanaan kirjoitin aamulla esseeni valmiiksi ja lahdin sitten kavelemaan ympari Pariisin vanhaa yliopistoaluetta. Pariisin tammikuu on ainakin taman neljan paivan ajan ollut kuin Suomen loppusyksy parhaimmillaan. Aurinkoinen, kylma ja kuiva. Poikkesin eraaseen isoon kirjakauppaan katselemaan matkailuaiheisia teoksia ja mm. sita miten Buenos Airesin kentalta kannattaa hankkiutua kaupunkiin. Oli myos pakko katsoa mita kerrotaan Lonely Planet Finlandissa Turusta. Muuten, kirjan mukaan Finland sanan alkupera olisi ranskan kielessa. Fin eli loppu ja lande eli maa. The end of the world, kuten englanninkielinen painos kertoi. Samaa englanninkielista sanayhdistelmaa kaytetaan Argentiinan ja Chilen etela-osien Patagoniasta. Mukava paasta vertaamaan etta kummassa se maailma tosiasiassa loppuu.

Mutta Turusta. Paljon totta, hieman liioittelua. For example bars> the ultra-chic Blanko is a place where gorgeus young things shake their booty on weekends. No, onhan se tapa ilmaista asia.
Mutta mita kerrotaan mahdollisuuksista paasta internetin aareen Turussa! Mene joko paakirjastoon missa on muutama kone, Julinin lehtisalissa on ehka myos ja sitten Surfcity Aninkaisten kadulla (ehka 4 konetta). Seka turismitoimistossa yksi ilmainen kone vartiksi. Nayttavaa, kylla Suomi on todella teknologian edellakulkija kun internet-mahdollisuudet on tehty nainkin helpoiksi...

Nyt sitten muutaman tunnin paasta lentokentalle ja Buenos Airesin koneeseen.
Huomenna on jo eri meininki kuin Pariisin metrossa mika on muuten hauskaa katsottavaa. Metroja ja junia menee muutaman minuutin valein mutta ihmiset juoksevat kuin karjalauma. Sata metria pitkissa liukuportaissa juoksevaa ihmismassaa on todella hauska katsoa.
Jos Patagoniassa on sama meininki niin lupaan tulla saman tien takaisin.

Monta kertaa viime viikolla kysyttiin jannittaako. Ei jannittanyt. Nyt ehka vahan alkaa.
Suomeen ei sinansa ole ikava mutta Johannaa on kylla kova ikava. Toivon sydamestani etta naemme kesalla Chilessa niin ei ole niin pitka aika odottaa.

Oh yeah, I promised to write something in English every now and then. So that for example Laurent and my other non-Finnish speaking friends can imagine what is happening. So Laurent, even though Paris is a nice city, I have to prefer the 30 degrees temperature in Argentina and take the plane. Your cat is still alive, even though we've had some cat fights couple of times. To your friend, Mainman, you have to tell that he has to find a new wingman. Even though he won't find a better one. And like the last time I was here, I hope that the relationship between you and your girlfriend is still alive and kicking after I've left.

Till the next time...

Pariisi, day one

2006-01-28T10:19:00.000-08:00

Matka on alkanut, koordinaatteina Pariisi seuraavat kolme paivaa.
Lentomatka sujui hyvin, unta palloon alusta loppuun. Saattoi olla pieni univelka niskassa, torstain laksiaisetkin veloittivat omansa.

Viisumin haku sujui ongelmitta. Suurlahetyston rouva ilmoitti etta Chile on mukava maa asua, ainakin vahan aikaa. Ei nyt paras kuulemani mainospuhe, mutta kuitenkin.

Asustelen Pariisissa kaverini Laurentin ja hanen tyttoystavansa Lauren luona.
Mukava pieni pariisilaiskamppa jota hallitsee "dynaaminen kissa", kuten Laurent asian ilmaisi.
Enka puhu nyt Laurentin tyttoystavasta, vaan lemmikkielaimesta.
Tama paiva on sujunut viela tunnin aikaeron aiheuttamista rasituksista toipuessa, pitaa ottaa rauhallisesti... Suomesta ei paase eroon, silla The Rasmus nayttaa olevan MTV:n vakiokalustoa.

Ranskalaiseen tapaan lahdemme nyt viettamaan iltaa ravintolaillallisen merkeissa. Muistaakseni viimeksi taalla ollessani vastaavanlainen tilaisuus kesti noin nelja tuntia. Jonkinnakoinen vastakohta suomalaiselle illallistamiselle jonka paasaantoinen tehtava on nalan poistaminen.

Voi viime tippa vieköön

2006-01-25T14:35:00.000-08:00

Pitäisi edelleen kirjoittaa englannin esseetä. Kovin hidasta kun on paljon muita asioita mielessä. Keksin että voin palauttaa sen myös liitetiedostona Pariisista. Mitäpä muutakaan siellä tekisi kuin jatkaisi sen kirjoittamista. Ja sitä paitsi siellä on kylmempi kuin täällä.

Seuraavan vuoden sisään on luvassa aika kasa vuodenaikoja ja aika oudossa järjestyksessä:
talvi-kesä-syksy-talvi-kevät-syksy-talvi.
Vain yksi kesä. Mutta aika monta talvea, tarkoittaa siis lunta.

Huomenna on läksiäiset. Perjantaina onkin sitten hyvä lähteä freesinä viisuminhakureissuun.

2006-01-23T09:50:00.000-08:00

Tässä parastaa palaa eilen loppuneelta reissulta, kyseessä Avoriaz, Ranska.

Nätit mestat ja nätti meininki.

Matka lähestyy

2006-01-23T09:15:00.000-08:00

No niin, nyt minäkin olen yksi niistä.
Nimittäin blogin kirjoittajista.
Jo aiemmin mietin pitäisikö tälläiseen puuhaan ryhtyä. Koska kaikki lukemani blogit ovat olleet hauskoja ja mielenkiintoisia, voi nyt hyvän tilaisuuden tullen kokeilla itsekin. Varsinkin kun sähköpostien kirjoittaminen ei ole paras lajini, josko tämä sitten olisi.

Edessä on siis matka, alkaen harjoittelukaudesta Pariisissa (4 päivän välipysähdys mikkihiirikavereita moikkaamassa), jatkuen heti 1. helmikuuta kohti Buenos Airesia, sieltä epämääräistä mutta tuskin suorinta reittiä kohti Santiagoa. Perillä alkaa koulu, muistaakseni 6. maaliskuuta, joten siellä taas paluu jonkinlaiseen arkeen. Koulun tahkoamista kestää (ilmeisesti?) nelisen kuukautta, sitten vielä parin kuukauden toistaiseksi tarkemmin suunnittelematon maanosaan tutustuminen siihen päälle. Sitten syyskuun alkupuolella takaisin Suomeen.

Lyhyt katsaus matkavalmisteluihin:
-vakuutus: ON! Kiitos Pirkko Pohjolasta!
-viisumi: ei vielä, mutta onhan tässä neljä päivää aikaa...
-rokotukset: äiti piikittää keskiviikkona keltatauti ja lavantauti-rokotteet, havrex on isketty jo aiemmin.
-pakkaus: ei, ei edes lähellä vielä.
-sanakirja: on ja on jopa mahdollista että sitä tarvitaan... Espanjan jatkokurssi kuitenkin kirkkaasti ykkösellä läpi!
-rahaa: no joo, viimeiset kaksi ja puoli viikkoa alpeilla rutisti tilin yllättävän kuiviin. Mutta onneksi Liedon säästöpankin tädit myöntävät puoli-ilmaista opintolainaa...
-läksiäiset: torstaina.

Ehkä nyt takaisin sen tietenkin viimeiselle viikolle jääneen englannin esseen pariin.